Kuutamolauluja

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuutamolauluja.

Kirjoittanut Hilja Pärssinen


1[muokkaa]

Tuolla missä kumpu siintää
lempeästi lehto hymyy
sinne aatos mua kiintää.
Nyyrikkini siellä lymyy.
Tuolla missä vihannoipi
lehmukset ja poppelitkin.
Nyyrin pajuhuilu soipi.
Kuulin hymyilin ja itkin. –
Soittelo ja silmäin sinen
kuvastelu lemmen vyhteen
kietoivat mun. – Kummallinen
kohtalo vei meidät yhteen. –
– Tuonne missä kumpu hohtaa
sydämeni mua vetää.
Luokses Nyyri tieni johtaa
vertaistas’ en tiedä ketään.
Piilet. – Löydänhän sun kyllä
soitostasi helkkää lehto.
Kirkas taivas hohtaa yllä
täällä onneni on kehto.
Rivakasti nousee jalkain
armastain kun astun kohti.
– Nyyrin näkemästä alkain
mulle huomentähti hohti.

2[muokkaa]

Sydämeni syvimmässä
koskettimet arat, hennot
soittajaansa odottaa.
Aika kielet ruostuttaisko?
Ei mä niitä hellin, vaalin
tullos kulta soittamaan.
Sydämeni syvyydessä
sata ajatusta sykkää,
yksi vain ne tietää saa.
Ajatukset eikö sammu?
Ei mä niitä hellin, hoivaan
– tullos kulta kerron ne.
Sydämeni syvyydessä
mont’ on kipua ja haavaa,
yksi vain ne oivaltaa.
Aika arpia ei anna,
sielun tuskat pois ei kulu,
– sulle kulta itken ne.
Sydämeni syvyydessä
asuu sammumaton kaiho,
maailmalta salaan sen.
Sydämeni ilot, surut
kanteloinen kätkemäni
– kulta tullos ota ne!

Hilja Liinamaa.


Lähde: Työläisnaisen Kevätlehti. 1908. Työläisnainen, Helsinki.