Kuutamolla

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuutamolla.

Kirjoittanut Irene Mendelin


On kuutamo-ilta.
Satumaisen viehkeä valaistus
Yli seudun on.
Maa on kuni Jumalan ajatus,
Niin valtava, verraton.
Ma käyskelen tietä
Neitseellisten koivujen saartamaa
Ja ne kimmeltää.
Suurta rauhaa Jumalan julistaa
Nyt metsä, vuoret ja jää.
Mun syömmeni värjyy,
Hurmauneina sieluni kielet soi.
Rauhaa Jumalan,
Pyhäkössä luonnon se unelmoi
Kera taivahan tuikkivan.
Miks tuonelan tietä
Yhä kolkon synkäksi ajatella?
Se on huurteisten,
Neitseellisten koivujen saartama
Ja lempeän valoinen. –
On kuutamo-ilta.
Satumaisen viehkeä valaistus
Yli seudun on.
Maa on kuni Jumalan ajatus,
Niin valtava, verraton.


Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.