Kuvan näen kalliin...

Kuvan näen kalliin... Kirjoittanut Eero Eerola

Kuvan näen kalliin, kauniin ja armaan:

armeijan marssivan uljahan, harmaan,

kulmilla kuusenoksat.

Sankarien silmissä loisto ja siinto,

katseessa kaukainen kirkkaus, kiinto,

rinnassa urheus, usko.

Niiden kun välkähti peitset ja miekat,

sankaritarun sai salaiset hiekat,

vuossadat laulujen lunnaan.

Niiden kun soittivat hyökkäystorvet,

vastamaat vaipui, kohosi korvet,

murtui muurit ja linnat.

Minne ne kulkivat, vapaus kulki,

riemuiten kansa ne rinnoilleen sulki,

onnea ourusi ilmat.

Minne ne astuivat, uljuutta toivat,

suuremmat virret jo Suomelle soivat,

hulmahti valkeat viirit. –

Muistella aina, ah, tahdon ma tuota

eespäin vyöryvää sankarivuota,

kulmilla kuusenoksat...

Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.