Kuvia Pohjolasta

Wikiaineistosta
Kuvia Pohjolasta

Kirjoittanut Jalmari Virtanen


I. Kantalahti[muokkaa]

Aamuyöllä

Syyspuoli on... Sentään yöllä
Yön tummuus peitä ei meitä,
Ja yölläkin on väki työllä,
Väki raatava työtä ei heitä.
Sepä kauaksi saarihin soutaa,
Sepä soutaa heinähän – täällä
Kivet yksinkin olla joutaa;
Kivi täällä on vain kiven päällä.
Kalat uikohot valtaista Vienaa.
Kalat uikohot... Saapuvat hetket
Kalamiehet kun taas tovin tienaa.
Nyt on tärkeintä heinähän retket.

Aamulla

Sini vuorilla kumman on tummaa,
Sini tummaa, ja harmaa kuori,
Joka kaartavi vuorien summaa,
Joka puolella nousevi vuori.
Ovi päivän jo aitassa aukee,
Ovi aukee... Ja aurinkovaarin
Ulos astuvi poika, ja laukee
Valonuolensa kaunehin kaarin.
Vesi Kannanlahdessa läikkyy,
Vesi läikkyy ja kalvossa saaret
Alaspäin korupitseinä väikkyy,
Koru- kiertävät rantoja kaaret.

Päivällä

Vasaran pojat, viilan ja sorvin,
Pojat sorvin on valppaat, ja kammin.
Ylenkatse nyt’ on osa lorvin;
Työ viuhkavi vilppahammin.
Tukit keinuen koskia soutaa,
Tukit soutaa koskia... Tuonne
Meri laulava helmaans’ ne noutaa;
Tässä työssä on kilpaisa luonne.
Ratakiskojen soinneissa, raamein,
Saharaamien huhkeessa soittaa
Työ... Joillekin laulu se kaamein!
Soi: sosialismi jo voittaa!

II. Nivastroi[muokkaa]

Rosvo vangitaan

Kova hyöky on Rosvon kosken,
Kova kosken on vauhti, ja paine
Sitä laskenut lienee jos ken,
Hällä kosken on laskijan maine.
Vesi huutaen uomaansa uurtaa,
Vesi uurtaa harteita paatten.
Patovallia iskurit puurtaa;
Vedet: harteillenne sen saatten.
Niva antavi valkean hiilen,
Niva hiilen tehtaille suopi,
Näin uuden ja mahtavan tiilen
Sos-linnamme stroikkahan tuopi.

Mahtava seppä

Jyry exkavaattorin kuokka,
Jyry kuokka se nummea kuokkii.
Osa likvidoitua luokkaa
Myös kuokkien joukkonsa ruokkii..
Se on puolue mahtava seppä,
Se on seppä, ja rauta on kuuma!
Olo entinen murtuu kuin leppä,
Ihan uudeksi käy joka tuuma.
Kivet, kannotkin kuokka tuo nostaa,
Kivet nostaa, ja kanavaa aukoo.
Töin onnensa Pohjola ostaa,
Valosalamat pimeään laukoo.

Kirkas mieli

Punaverka on pöydällä kirkas,
Punakirkas on kaikilla mieli.
Puhemies, hyvin hoitelet virkas,.
Hyvin liikkuvi meilläkin kieli.
Joku joukkohon moitetta liitti,
Joku liitti myös numeron karvaan.
Sanat runsaat kuin apatiitti...
Tämä taajaan, tuo puhui harvaan.
Väki Stalinin kannalla tää on,
Väki tää on kuin pii parhain.
Tasapalkkain murtunut jää on,
Työkilvassa oltiin jo varhain.

1929–30


Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.