Kuvia pohjolasta

Kuvia pohjolasta Kirjoittanut Jalmari Virtanen

I. KANTALAHTI

Aamuyöllä

Syyspuoli on... Sentään yöllä

yön tummuus peitä ei meitä,

ja yölläkin on väki työllä,

väki raatava työtä ei heitä.

Sepä kauaksi saarihin soutaa,

sepä soutaa heinähän – täällä

kivet yksinkin olla joutaa;

kivi täällä on vain kiven päällä.

Kalat uikohot valtaista Vienaa.

Kalat uikohot... Saapuvat hetket

kalamiehet kun taas tovin tienaa.

Nyt on tärkeintä heinähän retket.

Aamulla

Sini vuorilla kumman on tummaa,

sini tummaa ja harmaa kuori,

joka kaartavi vuorien summaa,

joka puolella nousevi vuori.

Ovi päivän jos aitassa aukee,

ovi aukee... Ja aurinkovaarin

ulos astuvi poika, ja laukee

valonuolensa kaunehin kaarin.

Vesi Kannanlahdessa läikkyy,

vesi läikkyy ja kalvossa saaret

alaspäin korupitseinä väikkyy,

koru- kiertävät rantoja kaaret.

Päivällä

Pojat vasaran, viilan ja sorvin,

pojat sorvin on valppaat ja kammin.

Ylenkatse nyt on osa lorvin.

Työ viuhkavi vilppahammin.

Tukit keinuen koskia soutaa,

tukit soutaa koskia... Tuonne

meri laulava helmaans’ ne noutaa.

Tässä työssä on kilpaisa luonne.

Ratakiskojen soinnissa, raamein,

saharaamien huhkeessa soittaa

työ... Joillekin laulu se kaamein!

Soi: sosialismi jo voittaa!

II. NIVASTROI

Rosvo vangitaan

Kova hyöky on Rosvon kosken,

kova kosken on vauhti ja paine.

Sitä laskenut lienee jos ken,

hällä kosken on laskijan maine.

Vesi huutaen uomaansa uurtaa,

vesi uurtaa harteita paatten.

Patovallia iskurit puurtaa;

vedet, harteillenne sen saatte.

Niva antavi valkean hiilen,

Niva hiilen tehtaille suopi,

näin uuden ja mahtavan tiilen

sos-linnaamme Nivastroi luopi.

Mahtava seppä

Jyry ekskavaattorin kuokka,

jyry kuokka se nummea kuokkii.

Osa likvidoitua luokkaa

myös kuokkien joukkonsa ruokkii.

Se on puolue mahtava seppä,

se on seppä, ja rauta on kuuma!

Olo entinen murtuu kuin leppä,

ihan uudeksi käy joka tuuma.

Kivet, kannotkin kuokka tuo nostaa,

kivet nostaa ja kanavaa aukoo.

Töin onnensa Pohjola ostaa,

valosalamat pimeään laukoo.

Kirkas mieli

Punaverka on pöydällä kirkas,

punakirkas on kaikilla mieli.

Puhemies, hyvin hoitelet virkas,

hyvin liikkuvi meilläkin kieli.

Joku joukkohon moitetta liitti,

joku liitti myös numeron karvaan,

sanat runsaat kuin apatiitti...

Tämä taajaan, tuo puhui harvaan.

Väki puolueen kannalla tää on,

väki tää on kuin pii mitä parhain.

Tasapalkkain murtunut jää on,

työkilvassa oltiin jo varhain.

1931

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.