Kylänkarkelo
| Kylänkarkelo. Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Käy karkelohon kylän kasvava kansa,
- pelimanni jo soittaa parhaillansa,
- ja kuluvi kesäinen ilta!
- Pian lampi tyyni on lailla peilin,
- kera karkele, poikanen, nyt oman heilin,
- jotta notkuvi sininen silta!
- Vain virrassa lainehet lipattaa, liikkuu
- ja järvellä sorsat soreasti kiikkuu
- ja aaltoaa vihannat viljat.
- Ylös poikaset, kuuset te kevähäiset,
- ylös neitoset nuoret, pellavapäiset,
- te tään kylän lempeät liljat!
- Kas, heinät ne heiluu ja nurmet ne nuokkuu,
- ja illan tuuli niin hiljaa huokuu
- ja sävelet soivat, soivat.
- Kas, tuoresna tuoksuu kunnahan kukka
- ja nuori on neitonen pellavatukka
- ja vainiot vihannoivat.
- Oi, soios soitto ja vinkuos viulu,
- pois kirvehes poika, pois neitonen kiulu,
- tää ilta se ilta on ilon!
- Ota, poikanen, heiliäs hellää vyöstä
- ja karkele huoleti päivän työstä
- nyt päällä sen sillan silon!
- Ja sävelet soivat ja lintuset laulaa
- ja poika se neitoa norjaa kaulaa
- ja laskevi kesäinen ilta.
- Ja murheet murtuu ja huolet ne haihtuu
- ja arkisurut ne riemuksi vaihtuu
- ja notkuvi sininen silta.
- Kas, kentät ne kukkii ja läikkyy laihot
- ja nuoruus surmahan suistaa kaihot
- ja haihtuu elämän arki.
- Ja yksin nyt itkee tuima Tuoni,
- povet nuorten kun paisuu ja sykkii suoni
- ja rinta ei huolia harki.
- Ja soios soitto ja vinkuos viulu,
- pois kirvehes poika, pois neitonen kiulu,
- tää ilta se ilta on ilon!
- Ota, poikanen, heiliäs hellää vyöstä
- ja karkele huoleti päivän työstä
- nyt päällä sen sillan silon!
Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.