Kyllin laulu

Kyllin laulu. Kirjoittanut Mikko Uotinen

Sinikellojen keskellä liikuin

ja tuomien tuoksua join,

koti pihlajan varjossa kiikuin

ja onnesta unelmoin.

Kotilahdelia lainehet lauloi

ne kaihoa rintaani toi,

mua tuomen terttuset kauloi

ja kanssani karkeloi.

Oli rinnassa kevääni rauhaa

kevät punersi poskillain,

oli kulkuni tyyntä ja lauhaa

suvitoivoja rinnassain.

Tuli Kaukoni, sankari sorjin

syvät silmänsä säihkyvät näin,

oli vartensa norjista norjin

hän astuili pystyssä päin.

Minä Kaukoni polvilla kiikuin

olin nostettu taivaisiin,

minä onneni orjana liikuin

hukuin Kaukoni suudelmiin.

Niin kaunista sykkäili rinta

ens’ lempeni aallot ne soi,

oli lempi mun onneni hinta

ain uutta se onnea toi.

Tuli syksy ja kukkaset haihtuu

elo Kaukoni kauaksi vei,

elon illat ja aamut ne vaihtuu

ei unhoitu Kaukoni ei.

Sinikellojen kanssa mä itkin

ja poskeni kalvaaksi sain,

ilon oraat mä rinnasta kitkin

vilukukkia nostaa se vain.

Ohi kulkevat aamut ja illat

minä Kaukoa vuottelen vain,

on eessäni toivehen sillat

ja kaiho on rinnassain –.

Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.