Siirry sisältöön

Kyntäjän laulu (Koltsov, Larin-Kyösti)

Wikiaineistosta
Kyntäjän laulu

Kirjoittanut Aleksei Koltsov
(Aleksei Koljtsow) Venäjästä suomentanut Larin-Kyösti


Kisko, kisko, Laukki,
maahan vaot viillä,
tuores maa se meille
nostaa hopeoita!

Taivahalla hehkuu
aamun kultarusko
suuren metsän takaa.
päväkulta nousee.

Kedolla on hauskaa,
kisko, kisko Laukki,
palvelijas oon ma,
isäntäs ja veikkos!

Ilomielin veistän
karhit sekä sahrat,
laitan vankkureita,
vakoon jyvän heitän.

Katson riemurinnoin
riihtä, kuhiloita,
puin ja jyvät jauhan…
kisko, kisko Laukki!

Kohta peltosarka
kynnettiin me, Laukki,
kylvöjyväselle
Pyhän kehdon teemme.

Maamme raitis emo,
sitä kastaa, höystää,
silloin oras nonsee…
kisko, kisko Laukki.

Kedon oras nousee.
tähkä päähän puhkee,
kypsyy, kulhtaloimin
iloitellen illoin...

Silloin sirpit soittaa,
viikatteet ne välkkyy,
raskaill' lyhtehillä
lepo mieltä tuutii.

Kisko, kisko Laukki,
kyllin syödä annan,
luona lähteen silmän
saat sa vettä juoda.

Hiljaa rukoellen
minä kylvän, kynnän,
siunaa, Luoja, vilja,
ainoo aarteheni!

Lähde: Lukutupa no 7, s. 51 (3) (Kansalliskirjasto)