Kytevä tuhka

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
III [Kytevä tuhka]

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


En milloinkaan koe virvoitusta
unen armaan, en kohoa siiville riemun
kuin muinoin noustessa aamun.
Lepovuoteellani, kun yö on musta,
joka yö sama valtaansa saa mun
kipuvalve ja pihteihin pusertaa mun,
joka yö sama piikkinen piinan tie mun
vie paikkaan missä ei armahdusta,
elävältä hautaan, hautaan vie mun,
vaan ei suo kuoleman unhoitusta.
Mut aamu koittaa haudankin vaivaan.
Joka aamu tuskanvuoteelta nousen –
tomu liikkuu minussa, kunnes kuoli.
Joka aamu liitää sineen taivaan.
kun jännitän tahtoni jousen,
elon toivoni nuoli.
Olen tuhkaa vain, olen multaa,
unentarvetta, painoa murheen kiven.
Mut uupumukseni multaan hiven
koin hurmetta suli.
Kajo aamun kun tuhkani kultaa,
kydet kuumana tuhkassa, elämän tuli.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.