Kyttyräselkä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kyttyräselkä

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Olen kantanut kyttyrääni
läpi päivien ilottomain.
Tuli polttava täyttää pääni –
himo riemujen pakenevain.
Ilo mulle on outoa, lempi,
maan armaus tuntematon.
Joka ihminen onnellisempi
minun ympärilläni on.
Monen miksikä seisahtuvan
näen eteeni hämillään?
Minun on, kuin ruumiini kuvan
minä näkisin silmistään.
Näen: sielua kyttyräselkää
moni sisäänsä piilottaa.
Siks katsettani he pelkää
kuin kaksoiskulkijaa.
Isät syntiä tekivät kerran,
ovat itse he syyttömät.
Putos raskas käsi Herran
yli heidän, he nääntyvät.
Kukat tuoksuvat huumaavasti
ja hirnut visertää.
Muut elävät – loppuun asti
me kannamme kyttyrää.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.