Kyyhky

Kyyhky. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Kun Fannyn sydämmensä omaks Herran

pit’ antaa kanssa seudun nuorien,

hän lasna riemuitakseen viime kerran,

kyyhkynsä kokos ympärillehen.

Hän juoksi koreineen: ne kaikki läksi,

ei ilman riidan jankkaa, noukkimaan

– hän kultasadetta soi syötäväksi –:

valkoinen yksin vain ei tullutkaan.

Kaivolla pitkin selkää, rintaa alas

pirskutti helmiä se nokallaan,

lens ylös sitten ynnä sieltä palas

kädelle Fannyn, hänen kutsuissaan.

Nyt saapui Eetu: kyyhkynen, kas, kiitää

hänelle heti vastaan leikkihin,

käy hartioille, Fannyn syliin siitä

taas takaisin ja jälleen pii vihin.

«Oi, käsitän sun!» virkkoi Fanny, kättä

puristain Eetun, poistuessahan.

Ja Eetu näki, kyyhkyyn silmäämättä,

katseessa Fannyn taivaan aukeevan.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.