Kyyhkyislakka

Kyyhkyislakka. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Lintu laulusuu

Poissa on,

Sorja laulupuu

Suloton,

Syksy maille ehti,

Poiss’ on lintu, lehti,

Hyyteiss’ on jo maa,

Vetten kalvo henkii

Huurua,

On talvi tullut jo;

Tokko pienen kyyhkysen

Lakastansa löytänen,

Vai poistuiko jo? –

Poistunut ei kyyhky lakastansa

Koskapa vei sinne armastansa.

Oi jos kyyhkyislakka tuo niin suuri olla vois,

Ettei sieltä toisen aina täytyis lentää pois!

Kuin kyyhky lakassansa

On Heimä armaisen,

Hän aina kodissansa

On, tuosta hehkuen

Intomiellä johdan tiedon rauhaisen:

Kotiköyhää armastais hän armainen,

Lemmellänsä kaunistaisi köyhyyden,

Herra armas, miten hauska elää silloin oisi,

Heimani kuin kaihon yöhön valkeutta toisi!

Ilta joutui jo,

Päivä kulta poissa on;

Töiden taistelo

Loppui, ilta valotoin

Saapui; valaistukseni

On yksin muisto armaani!

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.