Kyyhkysein
Ulkoasu
Kyyhkysein. Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen |
- Kyyhky pieni, kuhertelet
- ulkolaudall’ akkunain,
- kultais kanssa ahertelet
- kuni oisit onnekkain.
- Koto sull’ on kovin soma
- ulkolaudall’ akkunain,
- multa se on minun oma –
- siispä olet vallassain!
- Syötän sulle murun kaksi
- vehnäsestä leivästäin,
- että tulet tuttavaksi,
- viihdyt vielä käsissäin.
- Siipeis siroin värit vienot
- ihasteiksi mun on vain.
- Niistä korut kauniit, hienot
- saapi minun armahain.
- Niksis, naksis – leikkas saksi,
- läksi siipi sulkineen.
- Kirut... Käykö vaikeaksi
- luottaa yhteen lentimeen?
- Kirut ... vaan oot vallassani,
- etkä pääse lenteleen –
- laudalta mun akkunani
- vapauteen taivaiseen.
- Räpyttelel siipee toista,
- vierit laudall’ akkunain.
- Puota voit – ja kivikkoista
- all’ on, syöksy vaarakkain.
- Kyyhky, kyyhky, ettet suista
- surmaan laudalt’ akkunain,
- toisen siipes leikkaan luista,
- otan irti saksillain.
- Kyyhky, kovin vaikertelet,
- itket laudall’ akkunain,
- verilläsi tahraelet
- hienot höyteet untuvain.
- Miksi pilaat pehmokaiset?
- Oivat ois ne tyynyssäin.
- Nyin sulta untuvaiset ...
- viihdy, viihdy kynsissäin.
- Viihdy... Noin oot alastonna...
- Vilu sua väristää:
- hyydetuul’ on riihatonna,
- ulkona on kylmä sää.
- Kyyhky kurja, tullos sissään
- ulkolaudalt’ akkunain,
- tääll’ on huone lämpymissään,
- pannu hohtaa punottain.
- Pannuun painan sinut, kyyhky –
- loppuu vilus kauhea,
- tyyntyy tuska, katoo nyyhty...
- Nousee tuoksu makea!
- Viihdyit... Ollos rauhaisinna:
- pöydällein sut ylennän! –
- Mulle kaikkein mieluisinna
- vatsahain sut syvennän.
Lähde: Työmies 1.3.1899.