Kyyhkyselle

Kyyhkyselle. Kirjoittanut Lauri Soini

Kultalintu kyyhkyläinen,

Lehdon lempeä eläjä,

Miksi vainen vaikerrellen

Huokaelet huolissasi

Lehtoloitten lehviessä,

Tullessa suven suloisen?

Tule tänne kyyhkykulta,

Istu mun olkapäähyelle,

Kyynäsvarrelle kykähdä,

Usko mulle huoliasi,

Kerro kaihosi kovimmat; –

Mulla myöskin murhe musta

Sydäntäni synkistääpi,

Niinpä mulla kuin sinulla

Kaiho mieltä kaiveleepi. –

Ehkä oisi armahampi

Kaksin meidän kaihoella,

Huolissamme huokaella.

***

Tuosta^[1] kyyhkynen kyhähti

Lähimmälle lehväselle,

Siinä huolensa selitti,

Laati mulle murenensa:

”Minä hautelin halulla

Muinen kymmentä munoa

Pienosiksi poikasiksi.

Pyy se pienonen pyrähti

Leveälle lehväselle

Luoksi pienosen pesäni;

Siinä piiskutti pahainen,

Vihelteli viekotellen,

Pyysi muutella munia,

Vailuhia vaihetella.

Enkös onneton eläjä

Silloin muutellut munia,

Vaihetellut vailuhia!

Sitä itken tuon ikäni,

Sitä vaivanen valitan:

Kuni kymmenen munoa

Kaikki kahtehen katosi!”

1894–95.

1. Kansantarinan mukaan.

Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.