Lähteellä (Bäckwall)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lähteellä.
(Suomentama.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Mä istun, lähde, reunallas
Ja siinä katselen,
Nyt häilyvän sun aallossas
Kuvaillen pilvisen.
Kah! tuolla loiste leimusi,
Kun rusko ruususen;
Hyvästi! voi se katosi
Ei konsa tullakseen.
Mutt’ tuolla vielä toinen on
Enemmin välkkyvä!
Mutt’ yhtäläinen levoton
Ja yhtä rientävä.
Kah vielä yksi: – hiljainen
Ja raskas kulkemaan;
Mutt’ lähde musta, hirmunen
On aallolles’ se vaan. –
Ja tuosta sielu muistelet,
Kun katsot aaltoseen,
Sun loistot monet kultaset
Hyvästi jättäneen.
Kyll’ ovat sumut sukkelat
Sun yöhön peittämään;
Mutt’ voi! ne ovat raskahat
Sinusta lähtemään.
Tulonsa kans ja lähtönsä
On tuttu mielelle,
Sumuiksi myös on olonsa
Kuvannut sielulle.
Mutt’ synkeys ja valkeus
On niistä sielussa!
O, millon aaltos’ kuvaus
On, lähde, rauhassa?

– [Johan Bäc]kw[all] –


Lähde: Maamiehen Ystävä 13.4.1844.