Lähteellä (Bäckwall)

Lähteellä. (Suomentama.) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Mä istun, lähde, reunallas

Ja siinä katselen,

Nyt häilyvän sun aallossas

Kuvaillen pilvisen.

Kah! tuolla loiste leimusi,

Kun rusko ruususen;

Hyvästi! voi se katosi

Ei konsa tullakseen.

Mutt’ tuolla vielä toinen on

Enemmin välkkyvä!

Mutt’ yhtäläinen levoton

Ja yhtä rientävä.

Kah vielä yksi: – hiljainen

Ja raskas kulkemaan;

Mutt’ lähde musta, hirmunen

On aallolles’ se vaan. –

Ja tuosta sielu muistelet,

Kun katsot aaltoseen,

Sun loistot monet kultaset

Hyvästi jättäneen.

Kyll’ ovat sumut sukkelat

Sun yöhön peittämään;

Mutt’ voi! ne ovat raskahat

Sinusta lähtemään.

Tulonsa kans ja lähtönsä

On tuttu mielelle,

Sumuiksi myös on olonsa

Kuvannut sielulle.

Mutt’ synkeys ja valkeus

On niistä sielussa!

O, millon aaltos’ kuvaus

On, lähde, rauhassa?

– [Johan Bäc]kw[all] –

Lähde: Maamiehen Ystävä 13.4.1844.