Lämmittäjä
| Lämmittäjä Kirjoittanut Unto Koskela |
- Siell’ ehkä pilvet kultaa hiiluvat, tai taivasten
- majakkain silmät syttyvät jo korkealla.
- Mut täällä – ilma tahmea ja öljyinen
- ja kuumempi kuin paahde päiväntasaajalla.
- Me minne kuljemme, ei kuulu minuun ollenkaan.
- On hiilen lapiointi minun tehtäväni.
- Jos manometrin neula putoo, raivotaan,
- ja näen armottomat nyrkit edessäni.
- Vain hiiltä, hiiltä vaatii pirunkidat punaiset,
- mä hiiltä lapioin – ei lopu nälkä niiltä.
- – Pään yllä nauraa onnelliset ihmiset,
- ja saksofoni soi... Mies, pirulauta – hiiltä!
Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.