Lönnrotin haudalla

Lönnrotin haudalla.

Kirjoittanut August Ahlqvist

Rauhaan läksit sä pois, tuhkasi Kalma sai,

Kanssa laakerin kun maahan se laskettiin:

Vaan sun henkesi heelmät

Meille ainainen aarre on.

Vierkööt vuossadat vaan toinen toisensa taa,

Vanhat unhottukoot, uudetki muuttukoot:

Ei Sun muotosi muutu,

Eikä unhotu ansiotyös.

Peittyipä Hellaankin kirkkaus peittoon yön,

Kauneus karkkosi pois, raakuus vallan sai,

Mut ei laulut Homeeron

Unhotuksihin jääneet, ei.

Näinpä Väinämön myös virret ja viisaus suur’,

Ilmarin ihmetyöt, Kullervon kauhea tie,

Lemmin sankarin uljaus

Unhoon Suomessa eivät jää.

Aina, ain’ yhä vaan nuoriso niistä juur’

Urhoon voimoa juo, intoa laulun saa,

Äitin-rakkauden töitä,

Tiedon tenhoa imehtii.

Aikain aikojen taa, tietäjä, kalliit työs

Kansoas kirkastaa; itse Sä loistat myös,

Niinkuin Alppien huippu

Loistaa laajojen maiden taa.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.