Lützen
| Lützen. Kirjoittanut Carl Snoilsky |
| Suoment. Reinhold Roine. |
- On alkanut pauhina taistelon
- Syyspäivyen valjetessa.
- Savu suitsuvi suista kaivannon,
- Tuli leimuvi auteressa.
- Vaot kyntävi tykki rintamiin,
- On tehtävä hurmetouko;
- Kun sakkia leikiten noppaset, niin
- Nyt siirtyvät taistaen joukot.
- Vaan voittoa, voittoa toivotaan,
- Sen yksin ratsahat muistaa
- Viel’ orhinsa harjaa hahmiessaan,
- Kun surma jo maahan suistaa.
- Kyrassierit hurjana karkailee,
- Hevon kyljet vaahtia kiiltää;
- Verilammessa piikkiläs tähtäilee,
- Yli-syöksijän rinnat viiltää.
- Ei vaaraa harkita saa sotamies,
- Vaan kuolettaa tahi kuolla;
- Mut johtaja, arvan heittäen, ties
- Kuka voiton, tappion puolla.
- Hän tuossa nyt kiitävi ratsullaan,
- Hatun töyhtö kas liehuen nyökkää!
- Hänen jättiläsvartaloaan päin vaan
- Omat pyrkivi, vallooni hyökkää.
- Hän johtavi joukkoa horjuvaa,
- Ja lailla ratsahan halvan
- Käsikähmähän henkensä uskaltaa,
- Ja tyhjänä huotra on kalvan.
- Oli äsken hän päällikkö vaan, kädessään
- Lyhyt kiikarisauva hällä.
- Nyt Mikael liekkiä silmässään,
- Tulisäilällä säihkyävällä.
- Oli äsken hän valtijas, katseellaan
- Koko taistelon telminän johti.
- Nyt enkeli pilvistä kaarreltuaan,
- Mi liitävi taivoja kohti.
- «Yli haudan nyt eespäin voittoihin,
- Niin lauhtuvi vaivamme arvet!
- On miekkamme Herran ja Gideonin,
- Se lyö Filistealais-parvet.»
- Hän pyssyjen pauhuun tuimimpaan
- Kuin myrskyn siivillä entää;
- Siell’ luodit räiskyvi haarniskaan,
- Hevot peljäten syrjähän lentää.
- «Nyt eespäin Ruotsin parveke!
- Nyt eespäin veikkoset Saksan!»
- Oi turhaan, turhaan – loitolle
- Jäi muut, ei seurata jaksa.
- «Sai kuningas haavan» nyt huutavat –
- Rivi musta vastassa tiellä.
- Teräsmiesten lainehet kalskuvat
- Sai keltasen kyllerin niellä.
- Soi huuto, luita mi vihlaisee:
- «Oi Kustaa, kuningas meidän!»
- Nyt ärjyen joukot ryntäilee,
- Jos harvakin linja on heidän.
- Jo väistyvät laumat keisariset;
- Vaan korkeat ruumiskunnaat
- Tykit hautasi kylmät vaiennehet –
- Nuo vainajan voiton on lunnaat.
- Oli sankarilaulu kaatunehen
- Teon uljahan kruunua vailla,
- Verin loppuhun leimasi huolijat sen:
- Olit voittajat taistelumailla.
- Nyt katselu kunniaks’ johtajan
- On kaunis kentällä tässä;
- Mut vainajat näyttivät rintaman,
- On hengissä harvat läsnä.
- Näön värjyvän pinnalla pilven näin,
- Luon’ Lützenin mulle se loisti,
- Vesihernehet kiertyi silmähäin –
- Näön illan tuulonen poisti.
Lähde: Kaikuja Skandinaviasta: suomennoksia Skandinavian nykyisimmästä lyyrillisestä runoudesta. 1894. Toimittanut Reinhold Roine. Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa, n:o 20. Werner Söderström, Porvoo.