Laiskuri

Laiskuri. Kirjoittanut Hilja Tamminen

Jo lasna äiti laiskaksi mua moitti,

kun kirjat vainen huvittivat parhain.

Hän työhön koki totuttaa jo varhain. –

Mut häipyi se, kun lukuhalu voitti.

Tai linnut sulosävelin kun soitti

suojassa pensastojen, kukkatarhain,

jäin silloin valtaan unelmien harhain,

ja nuhteet, rangaistukset tuosta koitti.

Näin moitetta oon aina kuullut samaa.

Ne soimaa vierahat ja toveritkin.

Ja joskus tunnenkin mä jotain lamaa;

niin usein tuota itsekseni itkin.

En kiintyä voi työhön, koota kamaa,

vaan aatos laukkaa satumaita pitkin.

Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.