Laki aseellisen toiminnan luvattoman valmistelun rankaisemisesta eräissä tapauksissa
Suomen asetuskokoelma 35/1947.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:
Joka 19 päivänä syyskuuta 1944 tehdyn välirauhansopimuksen voimassaoloaikana on
1) aseellisen toiminnan järjestämistä varten kätkenyt aseita, ampumatarvikkeita, räjähdysaineita, viestivälineitä, nestemäisiä polttoaineita, elintarvikkeita taikka muita sellaisessa toiminnassa käytettäviä tarvikkeita tai järjestänyt kätkentää varten tarkoitettuja elimiä,
2) valmistellut kätkettyjen tarvikkeiden käyttöön osaksi tai kokonaan perustuvaa aseellista toimintaa järjestämällä sitä varten toimivia tai toimiviksi tarkoitettuja elimiä tai osastoja taikka suorittamalla perustetuille elimille tai osastoille kuuluvia tehtäviä,
3) valmistellut sellaista puolustusvoimain liikekannallepanoa, jonka yhteydessä on ollut aikomuksena käyttää hyväksi edellä mainittuja tarvikkeita, elimiä tai osastoja, taikka vastoin kieltoa suorittanut muita liikekannallepanon valmisteluja tahi jättänyt noudattamatta tällaisten valmistelujen lopettamisen johdosta annettuja käskyjä tai määräyksiä,
4) hankkinut tai luovuttanut tarvikkeita tai varoja tahi suorittanut tiedustelutehtäviä edellä tarkoitettua toimintaa varten,
5) suunnitellut edellä sanottuja toimenpiteitä tahi antanut käskyjä tai kehoituksia niiden toteuttamiseksi, taikka
6) saatuaan tietää alaisensa sotilashenkilön tai viran- tai toimenhaltijan osallistuvan edellä 1–5 kohdassa mainittuun toimintaan laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin tämän ehkäisemiseksi,
tuomittakoon aseellisen toiminnan luvattomasta valmistelusta vankeuteen tai kuritushuoneeseen enintään kuudeksi vuodeksi tahi, jos hän teon tehdessään on käyttänyt väärin sitä valtaa, mikä hänellä on virkansa tai toimensa puolesta, taikka hän vielä tässä pykälässä mainitun toiminnan selvittämiseksi suoritettujen tutkimusten aikana on toiminut tässä laissa mainitun luvattoman aseellisen toiminnan jatkuvaksi mahdollistamiseksi, kuritushuoneeseen enintään kahdeksaksi vuodeksi.
Muiden rangaistusseuraamusten osalta noudatettakoon, mitä laissa on niistä erikseen säädetty.
Se, joka on
1 §:ssä tarkoitettuja tarvikkeita kätkettäessä syyllistynyt ainoastaan vähäisten tarvikemäärien kuljettamiseen, kätköpaikan varaamiseen tai valmistamiseen taikka muuhun näihin verrattavaan tekoon, taikka
1 §:n 1 momentin 2, 3 tai 4 kohdassa mainitun toiminnan yhteydessä suorittanut ainoastaan paikallisia tehtäviä olematta johtavassa asemassa
voidaan jättää panematta syytteeseen tai tuomitsematta rangaistukseen tässä laissa tarkoitetusta teosta tai sen yhteydessä tehdystä merkitykseltään vähäisestä rikoksesta.
Jos se, joka on tehnyt tämän lain 1 §:ssä mainitun teon, voi näyttää saaneensa siihen esimieheltään käskyn tai kehoituksen, tuomittakoon hänet rangaistukseen vain, mikäli hänen havaitaan ilmeisesti käsittäneen, että hän noudattamalla käskyä tai kehoitusta tulisi osallistumaan oikeudenvastaiseen toimintaan.
Syytteet tässä laissa mainituista ja muista niiden yhteydessä tehdyistä rikoksista tutkii ja tuomitsee ensimmäisenä oikeusasteena sotaylioikeus niissäkin tapauksissa, joissa niiden tutkiminen ja tuomitseminen kuuluisi muulle oikeudelle.
Jos sotaylioikeuteen tässä laissa tarkoitettujen asiain käsittelyä varten väliaikaisesti perustetaan uusia osastoja, niihin voidaan sotaylituomareiksi ja esittelijöiksi määrätä muiden oikeuksien jäseniä ja virkamiehiä heidän suostumuksettaankin. Osaston jäseniksi määrättävistä upseereista ei kummankaan tarvitse kuulua laivastoon.
Sotaylioikeuden päätökset tämän lain mukaan käsitellyssä asiassa allekirjoittaa osaston puheenjohtaja ja asian esitellyt sotaylituomari tai viskaali.
Tarkempia määräyksiä sotaylioikeuden toiminnasta voidaan antaa asetuksella.
Syyttäjinä 4 §:ssä tarkoitetuissa asioissa toimivat oikeuskanslerin määräämät henkilöt.
Oikeus voi sen estämättä, mitä oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1 §:ssä on säädetty, tutkia tämän lain mukaan käsiteltävän asian ja antaa siitä tuomion, vaikka syytetty on ollut vastaamassa ainoastaan laillisen asiamiehen kautta.
Mitä laissa on säädetty vahingonkorvauksesta taikka rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn tahi esineen tai omaisuuden tai niiden arvon tuomitsemisesta menetetyksi, noudatettakoon myöskin tätä lakia sovellettaessa.
Jos useammat on yhteisvastuullisesti tuomittava sellaiseen seuraamukseen, jota 1 momentissa tarkoitetaan, ja syytteitä heitä vastaan käsitellään sotaylioikeuden eri osastoilla, oikeus voi, määrättyään syytetylle tulevan seuraamuksen, siirtää asian käsittelyn siltä osin toiselle sotaylioikeuden osastolle seuraamuksen ja yhteisvastuun tuomitsemista varten.
Tuomitessaan jonkun yhdestä tai useammasta tässä laissa rangaistavaksi määrätystä teosta tai sen yhteydessä tehdystä rikoksesta enintään kolmen vuoden vapausrangaistukseen oikeus voi sen estämättä, mitä ehdollisesta rangaistustuomiosta 20 päivänä kesäkuuta 1918 annetun lain 4 §:ssä, sellaisena kuin se on 14 päivänä kesäkuuta 1946 annetussa laissa (458/46), tai sotaväen rikoslain 29 §:ssä, sellaisena kuin se on 10 päivänä maaliskuuta 1944 annetussa laissa (155/44), on säädetty, käyttää ehdollista rangaistustuomiota, mikäli muut ehdollisesta rangaistustuomiosta annetussa laissa säädetyt edellytykset ovat olemassa.
Jos tässä laissa mainitusta tai sen yhteydessä tehdystä rikoksesta rangaistukseen tuomittu on siitä kauan ollut pidätettynä, tutkintavankeudessa tai turvasäilössä, luettakoon rangaistuksesta, jonka hän teostaan on ansainnut, asianhaarojen mukaan kohtuullinen määrä pois.
Oikeus syyttää tässä laissa tarkoitetusta rikoksesta olkoon rauennut, jollei syytettä ole tehty viimeistään vuoden 1948 aikana taikka, jos tämän lain mukaan rangaistava teko on tehty myöhemmin kuin vuonna 1946, kahden vuoden kuluessa siitä, jolloin 19 päivänä syyskuuta 1944 tehdyn välirauhansopimuksen sijaan on tehty lopullinen rauhansopimus.
Mitä 1 momentissa on sanottu, älköön sovellettako, jos syytettä ei ole voitu tehdä sen vuoksi, että syytettävä piileilee tai on poistunut maasta. Syyte piileilevää tai maasta poistunutta vastaan on kuitenkin, jos hänet tavataan, tehtävä vuoden kuluessa siitä, mikäli syyteoikeus yleisen lain mukaan ei ole rauennut.
Jos syyte on keskeytynyt, on rikoslain 8 luvun säännöksiä noudatettava.
Tässä laissa mainitusta tai sen yhteydessä tehdystä rikoksesta tuomittua rangaistusta täytäntöön pantaessa noudatettakoon niitä säännöksiä, jotka rikoslain 11 luvussa säädetystä rikoksesta rangaistukseen tuomittujen osalta ovat voimassa.
- Helsingissä 24 päivänä tammikuuta 1947.