Laki ehdollisesta rangaistustuomiosta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen asetuskokoelma 20.6.1918/44.


L a k i
ehdollisesta rangaistustuomiosta.
Annettu Helsingissä, 20 päivänä kesäkuuta 1918.
_______________


     Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään seuraavasti:

1 §.

Tuomitessaan jonkun yhdestä tai useammasta rikoksesta vapausrangaistukseen enintään yhdeksi vuodeksi tahi sakkoon voi tuomioistuin määrätä, sen mukaan kuin tässä laissa säädetään, että yleistä lajia olevan rangaistuksen täytäntöönpano on lykkäytyvä tuomioistuimen määräämän koetusajan, vhintään[1] kaksi ja enintään viisi vuotta, luettuna siitä kun tuomio on saanut lainvoiman, ja että tuomitun käytöksestä sinä aikana jää riippumaan, onko rangaistus täytäntöönpantava.

2 §.

Ehdollista rangaistustuomiota, josta 1 §:ssä puhutaan, älköön käytettäkö, jos syytetty rikosta lähinnä edellä kuluneiden kymmenen vuoden kuluessa on tuomittu kuritushuoneeseen tai pitemmäksi ajaksi kuin kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen tahi samana aikana kärsinyt aikaisemmasta rikoksesta tällaista vapausrangaistusta.

3 §.

Ehdollist[2] rangaistustuomiota käytettäköön ainoastaan silloin, kun rikoksentekijän aikaisempaan elämään sekä rikoksen vaikuttimiin ja sen teossa ilmaantuneisiin asianhaaroihin nähden voidaan olettaa, että hän ottaa ojentuaksensa, vaikka rangaistusta ei pantaisikaan täytäntöön. Tällöin on myös huomioon otettava rikoksentekijän käytös tekonsa jälkeen ja erittäinkin hänen auliutensa kykynsä mukaan korvata sen kautta aikaansaamansa vahinko.

Tuomioistuin voi määrätä, että rikoksentekijän tulee, jotta hän saisi käyttää hyväkseen lykkäystä rangaistuksen täytäntöönpanossa, määräajassa täyttää vahingonkorvaamisvelvollisuutensa, jos hänen katsotaan siihen pystyvän.

4 §.

Virkarikoksista älköön ehdollista rangaistustuomiota käytettäkö.

5 §.

Jos se, joka ehdollisella tuomiolla on saanut lykkäyksen rangaistuksensa täytäntöönpanossa, ennen koetusajan päätymistä[3] tekee tahallisen rikoksen, josta hän tuomitaan kuritushuoneeseen tahi kolmeksi kuukaudeksi tai sitä pitemmäksi ajaksi vankeuteen, on myöskin ehdollisesti tuomittu rangaistus, säädetyllä tavalla yhdistettynä myöhemmän rangaistuksen kanssa, pantava täytäntöön.

Jos tuomio sisältää lievemmän rangaistuksen kuin 1 momentissa sanotaan, tahi jos rikos ei ole tahallinen, harkitkoon tuomioistuin, onko aikaisemmin tuomittu rangaistus pantava täytäntöön.

Jos tuomittu koetusaikanaan antautuu juoppouteen tai epäsiveelliseen tahi muuten pahantapaiseen elämään, on sillä tuomioistuimella, joka on ehdollisen tuomion tehnyt, valta syyttäjän tai asianomistajan vaatimuksesta määrätä rangaistus täytäntöönpantavaksi.

Jos rikoksentekijälle on määrätty ehdoksi, että hän määräajan kuluessa korvaa vahingon, ja hän tämän laiminlyö, määrätköön tuomioistuin, kun asianomistaja ennen koetusajan päättymistä tekee siitä ilmoituksen, että rangaistus on pantava täytäntöön. Kuitenkin olkoon tuomioistuimella valta vapautta[4] rikoksentekijä sanotusta ehdosta, milloin hän tekee todennäköiseksi, että syistä, joita ei kohtuudella voida lukea hänen viakseen, hänen on ollut mahdotonta korvata vahinko.

6 §.

Jos sitä, joka rikoksesta on ehdollisella tuomiolla tuomittu rangaistukseen, ennen koetusajan päättymistä syytetään ennen tuomiota tekemästään muusta rikoksesta ja hän tuomitaan siihen syypääksi, niin rangaistukset ovat rikoslain mukaan yhdistettävät; ja määrätköön tuomioistuin samalla, noudattaen mitä tässä laissa on edellä säädetty, onko lykkäystä rangaistuksen täytäntöönpanossa myönnettävä.

7 §.

Jos se, joka on tuomittu ehdollisella tuomiolla rangaistukseen, ei ole 5 §:n mukaan menettänyt oikeuttansa rangasituksen[5] lykkäytymiseen, on rangaistus rauennut. Jos hän oli tuomittu kansalaisluottamuksen menettäneeksi tai olemaan todistajaksi kelpaamattomana, lakkaa tämäkin seuraamus.

8 §.

Ehdollista rangaistustuomiota julistettaessa on tuomitulle ilmoitettava, mitä hänen tulee noudattaa, jotta rangaistuksen täytäntöönpano raukeaisi.

9 §.

Jos nousee kysymys ehdollisen rangaistustuomion täytäntöönpanosta, ovat rikoslain 8 luvussa määrätyt ajat laskettavat koetusajan päättymispäivästä tahi, milloin täytäntöönpano sinä aikana on alkanut, mutta keskeytynyt, keskeytymispäivästä.

10 §.

Tarkempia määräyksiä tämän lain soveltamisesta annetaan hallinnollista tietä.

Tätä lakia ei ole sovellettava niihin juttuihin, joissa alioikeus on julistanut tuomion, ennenkuin laki on astunut voimaan.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, 20 päivänä kesäkuuta 1918.


Suomen Senaatin puheenjohtaja:
P. E. Svinhufvud.


Oikeustoimituskunnan Päällikkö
Onni Talas.


Huomautukset[muokkaa]

  1. pitää olla vähintään
  2. pitää olla ehdollista
  3. pitää olla päättymistä
  4. pitää olla vapauttaa
  5. pitää olla rangaistuksen

Katso myös[muokkaa]