Laki eräistä väliaikaisista poikkeuksista sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annettuun lakiin (joulukuu 1941)

Wikiaineistosta

  Suomen asetuskokoelma 916/1941.


L a k i
eräistä väliaikaisista poikkeuksista sotatuomioistuimista ja
oikeudenkäynnistä niissä annettuun lakiin.
Annettu Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1941.
__________


  Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §.

  Kun sotatila on voimassa taikka valtakunnan sotavoima tai sen osa on liikekannalle pantuna, noudatettakoon sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä 16 päivänä huhtikuuta 1920 annetun lain määräyksistä poiketen tämän lain säännöksiä.

2 §.

  Sotaylioikeuteen voidaan väliaikaisesti perustaa, mikäli osoittautuu tarpeelliseksi, useampia osastoja. Tällaisten väliaikaisten osastojen jäsenet määrätään siksi ajaksi, jonka kunkin osaston toiminta kestää, ja siinä järjestyksessä, kuin sotaylioikeuden puheenjohtajan ja jäsenten nimittämisestä on säädetty.

  Milloin sotaylioikeuteen on perustettu väliaikaisia osastoja, voidaan siihen 1 momentissa mainituksi ajaksi asettaa ylimääräisiä sotaviskaaleja. Kelpoisuudesta ylimääräiseksi sotaviskaaliksi ja hänen määräämisestään olkoon soveltuvin kohdin voimassa, mitä sotaviskaalista on säädetty.

  Sotaylioikeudessa esittelevät asioita jäseninä ja väliaikaisten osastojen puheenjohtajina toimivat sotaylituomarit. Sotaylioikeuteen voidaan asettaa myös tarpeellinen määrä lainoppineita viskaaleja, joiden tulee sotaylituomarien ohella esitellä ne asiat, jotka sotaylioikeus heille uskoo. Viskaalit määrää korkein oikeus sotaylioikeuden esityksestä.

  Sotaylioikeuden päätös on sotaylioikeuden puheenjohtajan ja asian esitelleen sotaylituomarin tai viskaalin allekirjoitettava.

  Asetuksella voidaan antaa sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain 62 §:n säännöksistä poikkeavia määräyksiä sotaylioikeuden kokoontumisesta.

3 §.

  Puolustusvoimain ylipäälliköllä on valta julistuksella määrätä, että puolustusvoimiin kuulumattoman henkilön sotatoimialueella tai jollakin sen osalla tekemiä rikoksia tai joitakin niistä koskevat syytteet on käsiteltävä sotatuomioistuimessa.

  Sen estämättä, mitä sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain 23 §:n 2 momentissa on säädetty, voi ylipäällikkö määrätä, että myös syytteet puolustusvoimiin kuuluvien henkilöiden 1 momentissa mainitulla alueella tai jollakin sen osalla tekemistä uskonto- ja aviorikoksista kuuluvat sotatuomioistuimien käsiteltäviin.

4 §.

  Alisotatuomioistuinta asetettaessa voidaan määrätä, että sen tulee käsitellä puolustusvoimiin kuulumattomien ja, jos katsotaan tarpeelliseksi, myös niihin kuuluvien henkilöiden määrätyllä alueella tekemät rikokset, mikäli ne kuuluvat sotatuomioistuimen käsiteltäviin.

5 §.

  Poiketen siitä, mitä sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain 35 §:ssä on säädetty, voidaan viralliseksi syyttäjäksi alisotatuomioistuimeen määrätä myös siihen tehtävään sopiva vänrikki, kornetti tai aliluutnantti tahi sellainenkin sotapoliisin päällystöön kuuluva henkilö, jolla ei ole upseerin arvoa, taikka lainopillisen loppututkinnon suorittanut sotilasvirkamies.

6 §.

  Syyte sotatuomioistuimeen kuuluvasta valtio-, maan- tai sotapetoksesta käsiteltäköön alisotatuomioistuimessa, ei kuitenkaan, jos syyte koskee upseeria tai puolustusvoimien vakinaisessa palveluksessa olevaa sotilas- tai siviilivirkamiestä.

  Tässä pykälässä mainittu asia on aina käsiteltävä suljetuin ovin.

7 §.

  Rikosasia, joka käsitellään tämän lain mukaisesti, otettakoon päätettäväksi, vaikkei asianomistajalla olisikaan ollut tilaisuutta siinä valvoa oikeuttaan, mutta olkoon tällä siinä tapauksessa valta erikseen ajaa vaatimusta hänelle tulevasta korvauksesta tavallisessa järjestyksessä.

8 §.

  Tämän lain mukaan käsiteltävässä rikosasiassa katsottakoon jokainen luotettava selvitys syytetyn henkilöllisyydestä riittäväksi, älköönkä selvitystä hänelle aikaisemmin ehkä tuomituista rangaistuksista vaadittako, ellei sitä, asiaa sen takia viivyttämättä, voida hankkia.

9 §.

  Rikosasiaa älköön sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain 31 §:n nojalla alisotatuomioistuimesta toiseen tuomioistuimeen siirrettäkö. Älköön myöskään rikosten uusimista koskevia säännöksiä sovellettako, ellei sitä varten tarvittavia tietoja ole voitu oikeudelle esittää.

10 §.

  Alisotatuomioistuimen antamaan päätökseen saadaan hakea muutosta sotaylioikeudessa tai, milloin kenttäylioikeus on asetettu siihen sotaväen osastoon, johon päätöksen julistanut alisotatuomioistuin kuuluu, viimeksi sanotussa ylioikeudessa valittamalla, ja on tyytymättömyys ilmoitettava suullisesti tai kirjallisesti ennen seuraavan päivän loppua alisotatuomioistuimelle tai sen puheenjohtajalle tahi sen komppanian tai sitä vastaavan osaston päällikölle, johon yksityinen asianosainen kuuluu, sekä valituskirja annettava viimeistään ennen kello kahtatoista viidentenätoista päivänä päätöksen julistamispäivästä lukien ylisotatuomioistuimelle taikka todistusta vastaan alisotatuomioistuimen puheenjohtajalle tai mainitulle päällikölle, jonka tulee valituskirjaan merkitä aika, jolloin se hänelle jätettiin. Päällikön on hänelle tehdystä tyytymättömyyden ilmoituksesta heti annettava tieto asianomaisen alisotatuomioistuimen puheenjohtajalle. Milloin valituskirja on annettu edellä mainitulle päällikölle, on se viipymättä lähetettävä alisotatuomioistuimen puheenjohtajalle, jonka tulee toimittaa hänelle annettu tai lähetetty valituskirja asiakirjoineen ynnä oikeuden päätös ja tutkintakirjat, niistä päätös ja oikeuden pöytäkirja puhtaaksi kirjoitettuina sekä oikeuden puheenjohtajan allekirjoittamina, asianomaiselle ylisotatuomioistuimelle.

  Milloin joku on tuomittu jostakin rikoksesta kuritushuoneeseen kahdeksaksi vuodeksi tai sitä ankarampaan rangaistukseen, alistettakoon kuitenkin alisotatuomioistuimen tutkinta ja tuomio, mainittuun rangaistukseen ja osallisuudesta siihen rikokseen tuomitun osalta, ylisotatuomioistuimen tarkastettavaksi, ja lähettäköön alisotatuomioistuimen puheenjohtaja sitä varten oikeuden päätöksen ja tutkintakirjat 1 momentissa mainituin tavoin puhtaaksi kirjoitettuina ja allekirjoitettuina ylisotatuomioistuimelle viidentoista päivän kuluessa päätöksen julistamisesta. Saman ajan kuluessa on tuomitulla oikeus antaa muistutuskirjansa ylisotatuomioistuimelle taikka alisotatuomioistuimen puheenjohtajalle tai edellä mainitulle päällikölle, oikeuden puheenjohtajan toimesta ylisotatuomioistuimelle lähetettäväksi.

  Vangitun oikeudesta ilmoittaa tyytymättömyytensä sekä antaa valitus- tai muistutuskirjansa noudatettakoon, mitä siitä on erikseen säädetty. Niin ikään olkoon voimassa, mitä sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain 60 §:ssä on säädetty menettelystä tutkintakirjain ja päätöksien lähettämisestä ylisotatuomioistuimelle, kun joukko-osasto on sota-aikana maan ulkopuolella tai laiva meriretkellä ja kenttäoikeus siellä kokoontuu.

11 §.

  Sotaylioikeuden tai kenttäylioikeuden päätökseen asiassa, joka alistamalla tai valittamalla on ylisotatuomioistuimeen saatettu, älköön muutosta haettako älköönkä sitä alistettako korkeimman oikeuden tarkastettavaksi. Sellaiseen päätökseen nähden älköön myöskään sovellettako, mitä sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain 69 §:ssä on säädetty anomuksen tai alistuksen tekemisestä tuomitun rangaistuksen lieventämiseksi tai kumoamisesksi.

12 §.

  Jos joku verekseltä tavattuna teosta, josta rangaistus on säädetty yleisen rikoslain 11 tai 12 luvussa taikka sotaväen rikoslain 7 luvussa, on tuomittu rangaistukseen tämän lain mukaisesti, voi oikeus määrätä, että päätös on, sitä ylisotatuomioistuimen tarkastettavaksi alistamatta tai tuomitulla olematta oikeutta siitä valittaa, heti pantava täytäntöön. Sama olkoon lakina muidenkin rikosten osalta, milloin kurin ylläpitäminen tai muu tärkeä sotilaallinen syy, joka on päätöksessä mainittava, sitä välttämättömästi vaatii. Oikeuden päätöksen välittömän täytäntöönpanon edellytyksenä on lisäksi, että oikeus on ollut yksimielinen ei vain itse rangaistustuomiosta vaan myös sen välittömästä täytäntöönpanosta. Kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanosta on näissä tapauksissa viipymättä ilmoitettava päämajalle ja oikeusministeriölle.

13 §.

  Milloin ylisotatuomioistuin on käsitellyt asian ensimmäisenä oikeusasteena, on valituskirja annettava korkeimpaan oikeuteen tahi todistusta vastaan sen joukko-osaston tai laivastoaseman päällikölle, johon yksityinen asianosainen kuuluu, viimeistään ennen kello kahtatoista viidentenätoista päivänä sen jälkeen, kuin päätös on julistettu tai asianosaiselle tiedoksi annettu, sekä valituskirjaan liitettävä se päätös, johon muutosta haetaan. Jos muutoksenhakemus on jätetty edellä mainitulle päällikölle, on tämän siihen merkittävä aika, jolloin se hänelle annettiin, sekä viivyttelemättä lähetettävä valituskirjat korkeimmalle oikeudelle.

  Vangitun henkilön oikeudesta jättää valituskirjansa olkoon voimassa, mitä sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain 59 §:ssä on säädetty, kuitenkin niin, että siinä mainittujen viranomaisten tulee lähettää asiakirjat korkeimmalle oikeudelle.

14 §.

  Oikeuden tulee, vapaasti harkittuaan kaikki oikeudenkäynnissä esiintulleet seikat, ratkaista, mitä siinä on toteennäytetty.

15 §.

  Milloin sotilaalliset syyt sitä vaativat, voidaan puolustusvoimiin kuuluva henkilö, joka sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain mukaan olisi vangittava, jättää vangitsematta.

  Alisotatuomioistuin voi niissäkin tapauksissa, jolloin vangitseminen yleisen lain sekä sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain mukaan ei ole sallittu, määrätä vangittavaksi sen, joka siinä tuomioistuimessa käsiteltävässä oikeudenkäynnissä on syytettynä tai siinä tuomittu vapausrangaistukseen.

16 §.

  Sen estämättä, mitä sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain 77 §:n 1 momentissa on säädetty sotatuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanosta, siinä tarkoitettu päällikkö saattaa, jos sotilalliset syyt sitä vaativat eikä tuomioistuin ole määrännyt tuomittua vangittavaksi taikka päätöstä 12 §:n nojalla ole määrätty heti pantavaksi täytäntöön, siirtää päätöksessä tuomitun rangaistuksen täytäntöönpanon toistaiseksi, enintään yhden vuoden ajaksi, milloin se voi tapahtua sotilaallista kuria ja järjestystä vaarantamatta. Täytäntöönpanon siirtämisen voi päällikkö peruuttaa, milloin katsoo syytä siihen olevan.

  Mitä 1 momentissa on sanottu sotatuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanosta, koskee vastaavasti myös yleisten tuomioistuinten päätöksiä.

17 §.

  Mikäli laissa ja 2 §:n 5 momentin nojalla annettavassa asetuksessa ei toisin säädetä, noudatettakoon sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain säännöksiä.

  Edellä 2, 13 ja 15 §:ssä olevia säännöksiä lukuun ottamatta olkoon oikeudenkäynnistä ylisotatuomioistuimessa, milloin tämä tuomitsee ensimmäisenä oikeusasteena, voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty. Oikeudenkäynnistä pikaoikeudessa olkoon noudatettavana, mitä sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain 9 luvussa on säädetty.

18 §.

  Tarkempia määräyksiä tämän lain soveltamisesta voidaan antaa asetuksella.

19 §.

  Tämä laki, jolla kumotaan oikeudenkäynnistä sotatuomioistuimissa sodan aikana 16 päivänä maaliskuuta 1940 annettu laki, on voimassa vuoden 1943 loppuun, mutta on sitä senkin jälkeen sovellettava niissä tämän lain mukaan käsiteltävissä oikeudenkäynneissä, jotka silloin ovat vireillä. Älköön tätä lakia kuitenkaan sovellettako oikeudenkäynteihin, jotka olivat vireillä sotatuomioistuimissa 20 päivänä maaliskuuta 1940, jolloin sanottu aikaisempi laki tuli voimaan.

  Tämän lain säännöksiä sekä niitä sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain sodanaikana sovellettavia säännöksiä, jotka tämän lain rinnalla jäävät edelleen noudatettaviksi, sovellettakoon myös niihin sotatilan tai liikekannallepanon aikana tehtyihin rikoksiin, jotka joutuvat tämän lain voimassaolon aikana oikeuden käsiteltäviksi vasta sen jälkeen, kuin sotatila ja liikekannallepano ovat päättyneet.


Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1941.


Tasavallan Presidentti
RISTO RYTI.


Oikeusministeri Oskari Lehtonen.