Laki kahdeksan tunnin työajasta
1917
N:o 103
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
Tämän lain alaisia ovat:
1) alempana mainitut liikkeet ja yritykset, sikäli kuin niissä käytetään työntekijöinä muita kuin puolisoa ja omia lapsia:
- a) käsityö- ja tehdasliikkeet sekä muut teollisuusammatit;
- b) rakennusten ja satamain sekä ratain, siltain, teiden ja muiden kulkulaitosten rakentaminen, korjaus ja kunnossapito;
- c) pelastus- ja sukellustoiminta;
- d) saunat ja kylpylät;
- e) raivaus-, perkaus-, kuivaus- ja puhtaanapitotyöt;
- f) metsän- ja halonhakkuu;
- g) puutavaran ajo, lauttaus ja uitto:
- h) tavaran lastaus ja purkaminen;
- i) kauppa-, konttori- ja varastoliikkeet;
- k) ravintola-, hotelli- ja kahvilaliikkeet; ynnä
- l) liikkeet ja yritykset, jotka on pidettävä edellämainittujen veroisina; sekä
2) alempana mainitut liikket[1] ja laitokset, mikäli niissä käytetään palvelus- ja työväkeä:
- a) rautatie- ja raitiotieliikenne, posti-, tulli- ja puhelinlaitokset ynnä kanavat;
- b) automobiililiikenne ja ajurinliike;
- c) sairaalat ja vankilat; sekä
- d) liikkeet ja laitokset, jotka on pidettävä edellämainittujen veroisina.
Mitä tässä laissa säädetään, koskee myös sellaista liikettä ja yritystä, jota valtio, kunta, seurakunta, yhdistys tai laitos pitää, vaikka sitä ei harjoitetakaan elinkeinona. Tämä laki ei koske kotitaloutta, maanviljelystä ja sen sivuelinkeinoja eikä välittömästi maatalouden yhteydessä toimitettavia töitä.
Työntekijää ei saa 1 §:n 1 momentin 1) kohdassa mainituissa liikkeissä ja yrityksissä alempana tässä pykälässä mainituin poikkeuksin pitää säännöllisesti työssä enempää kuin kahdeksan tuntia vuorokaudessa eikä enempää kuin yhdeksänkymmentäkuusi tuntia kahdessa viikossa.
Milloin työn teknillinen laatu tai muut pakottavat seikat niin vaativat, saa työntekijää pitää työssä enemmän kuin kahdeksan tuntia vuorokaudessa, viikkotuntien lukua siten kuitenkaan lisäämättä.
Liikkeissä ja yrityksissä, jotka tarkoittavat puutavaran ajoa, lauttausta ja uittoa tai tavaran lastausta ja purkamista, sekä konttoritöissä ja meijereissä kuin myös niissä liikkeissä ja laitoksissa, jotka mainitaan 1 §:n 1 momentin 2) kohdassa, älköön työntekijää pidettäkö säännöllisessä työssä enempää kuin satayhdeksänkymmentäkaksi tuntia neljän viikon aikana.
Kaivos- ja vuoriteollisuudessa lasketaan kaivokseen laskeutuminen ja kaivoksesta nouseminen työaikaan; samoin myös muussa työssä kulkeminen työnantajan määräämästä lähtöpaikasta varsinaiseen työnsuorituspaikkaan sekä sieltä määrättyyn lähtöpaikkaan palaaminen.
Sen työajan lisäksi, mikä 2 §:n 1 momentissa mainitaan, sallittakoon työntekijää hänen suostumuksellaan pitää ylityössä enintään kymmenen tuntia viikossa ja 2 §:n 3 momentissa mainitun työajan lisäksi neljäkymmentä tuntia neljän viikon aikana, ei kuitenkaan kummassakaan tapauksessa enempää kuin sataviisikymmentä tuntia vuodessa, sekä sitäpaitsi tarkastusviranomaisen luvalla, milloin työn säännöllinen jatkuminen välttämättä niin vaatii, lisäksi korkeintaan sata tuntia vuodessa.
Ylityöstä, mikä tehdään päivittäisen työajan lisäksi, maksetaan kahdelta ensimäiseltä tunnilta vähintään viidelläkymmenellä prosentilla ja sen jälkeen vähintään sadalla prosentilla korotettu palkka.
Kun luonnontapahtuma, tapaturma tai muu vaara uhkaa tahi on keskeyttänyt työn taikka milloin keskeyttäminen aiheuttaisi omaisuuden, tavaran tai raaka-aineen pilaantumisen tai hukkaantumisen, saa 2 ja 3 §:ssä säädettyjä työaikoja, mikäli nuo seikat vaativat, kohtuullisesti pidentää, ei kuitenkaan kauemmin kuin neljän viikon aikana. Sellaista työtä ei lueta 3 §:ssä mainittuun ylityöaikaan.
Siten toimeenpannusta työajan pitennyksestä on työnantajan tarkastusviranomaiselle viipymättä lähetettävä ilmoitus, jossa on tarkasti mainittava toimenpiteen syy sekä pitennyksen laajuus ja kestävyys. Tarkastusviranomaisen tulee, tutkittuaan asianlaatua, joko jättää asia tuon ilmoituksen varaan tahi ryhtyä toimenpiteisiin pitennyksen rajoittamiseksi tai lakkauttamiseksi.
Mitä 3 §:n 2 momentissa on säädetty ylityöstä maksettavasta palkasta, sovellettakoon myös tällaiseen hätätyöhön.
Sunnuntain ajaksi on työntekijälle annettava vähintään kolmekymmentä tuntia kestävä yhtäjaksoinen vapaus työstä. Ellei tämä kuitenkaan ole mahdollista, annettakoon vastaava vapaus muuna viikon aikana.
Näitä määräyksiä älköön kuitenkaan sovellutettako 4 §:ssä mainittuihin tapauksiin, eikä niihin, joissa työn teknillinen laatu ei salli työtä valvovien erikoisten ammattilaisten täydellistä työstä vapauttamista.
Jos työaika 1 § :n 1 momentin 1) kohdassa mainituissa liikkeissä ja yrityksissä on kahdeksan tuntia vuorokaudessa eikä työ ole järjestetty säännöllisesti vaihtuviin kahdeksan tunnin vuoroihin, on työntekijälle työn aikana annettava ainakin yksi säännöllinen, vähintään tunnin kestävä lepohetki, jonka aikana hän saakoon esteettömästi poistua työpaikalta. Tämä ei kuitenkaan koske sellaisia työntekijöitä, joiden työpaikalla olo on työn jatkumiselle välttämätön.
Milloin työ on järjestetty säännöllisesti vaihtuviin, enintään kahdeksan tunnin vuoroihin, on työntekijälle annettava joko vähintään puolen tunnin ruokailuloma tai tilaisuutta syömiseen työn aikana.
Lepohetkiä tai ruokailuaikoja älköön luettako työaikaan, milloin työntekijä saa esteettömästi niiden aikana poistua työpaikalta.
Tehdyistä ylitöistä ja hätätöistä sekä näistä maksetuista palkoista on työnantaja velvollinen pitämään luetteloa, joka on vaadittaessa näytettävä tarkastusviranomaiselle sekä työntekijäin valtuutetulle.
Jos työntekijät sitä vaativat, on työnantaja velvollinen antamaan maksutta kuukausittain otteen tästä luettelosta työntekijäin valtuutetulle.
Jokaisessa tämän lain alaisessa liikkeessä, työhuoneessa tai varsinaisessa työpaikassa on työnantajan toimesta tämä laki ja tiedonanto käytännössä olevasta työtuntijärjestelmästä pidettävä sopivalla paikalla nähtävänä.
Työtuntijärjestelmästä on tehtävä mahdollisimman pian ilmoitus tarkastusviranomaiselle.
Työnantaja olkoon kielletty pitentämästä tässä laissa säädettyjä työaikoja antamalla työtä kotona tehtäväksi.
Tämän lain noudattamista valvoo asianomainen tarkastus sillä tavalla kuin siitä erittäin säädetään.
Jos työnantaja tai hänen edustajansa yksityisessä liikkeessä, yrityksessä tai laitoksessa, rikkoo tämän lain työaikaa koskevia säännöksiä, rangaistakoon vähintään viiden ja enintään kahdenkymmenenviiden markan sakolla jokaista työntekijää kohti, jota hän on vastoin tätä lakia pitänyt työssä, ja kutakin vuorokautta kohti, jona työntekijää on lainvastaisesti pidetty työssä, ei kuitenkaan enemmällä kuin kaikkiaan kymmenentuhannen markan sakolla. Jos rikos on tapahtunut tarkastusviranomaisen kiellosta huolimatta taikka jos rikos uusitaan, olkoon sakko enintään viisikymmentä markkaa kutakin työntekijää ja vuorokautta kohti, ei kuitenkaan kaikkiaan enempää kuin kaksikymmentätuhatta markkaa.
Työnantaja tai hänen edustajansa, joka muuten rikkoo tämän lain määräyksiä, rangaistakoon vähintään kahdenkymmenenviiden ja enintään tuhannen markan sakolla.
Milloin työnantajana on valtio, kunta tai seurakunta, rangaistakoon sitä virkamiestä, joka on vastuunalainen lain noudattamisesta, vähintään kahdenkymmenenviiden ja enintään tuhannen markan sakolla taikka, jos rikos uusitaan, enintään kahdentuhannen markan sakolla.
Tarkempia määrän tämän lain soveltamisesta antaa Suomen senaatti.
Milloin lain käytäntöön soveltaminen 1 § :n 1 momentin 2) kohdassa mainituilla aloilla työn teknillisen laadun, vuodenajan tai muiden pakottavain seikkain vuoksi ei ole mahdollinen, on Senaatilla, tarkastusviranomaisen sitä puoltaessa, valta määrätä poikkeuksia tämän lain mukaiseen työn järjestelyyn enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan.
Tämä laki astuu voimaan kolmen kuukauden kuluttua sen vahvistamisesta. Senaatilla on kuitenkin valta myöntää toimeenpanoon nähden lykkäystä, enintään kuudeksi kuukaudeksi, niillä aloilla, joilla lain aikaisempi toimeenpano kohtaa voittamattomia esteitä.
Tällä lailla kumotaan tai muutetaan, lukuunottamatta lasten työaikaa koskevia säännöksiä, ne voimassaolevat lainsäännökset ja muut määräykset, jotka ovat ristiriidassa tämän lain kanssa.
Huomautukset[muokkaa]
- ↑ Pitää olla liikkeet