Laki kunnallisen jaoituksen muuttamisesta

Laki kunnallisen jaoituksen muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 180/1925.

Annettu Helsingissä, 19 päivänä toukokuuta 1925.

I LUKU. Yleisiä säännöksiä.

1 §. Kun kunnan alue on laajennettava tai supistettava, uusi kunta muodostettava erilleen lohkaisemalla tahi kuntia tai kuntain osia yhdistämällä taikka kunta lakkautettava, määrää sellaisesta maan kunnallisen jaoituksen muuttamisesta valtioneuvosto.

Jos kaupunkia tai kauppalaa perustettaessa, kuten siitä on erikseen säädetty, kunnallinen jaoitus muuttuu, on valtioneuvoston ryhdyttävä jaoituksen muutoksen aiheuttamiin toimenpiteisiin tämän lain mukaisesti.

Milloin epätietoisuutta on olemassa kunnan aluerajan oikeasta suunnasta, määrätköön siitäkin valtioneuvosto.

Määräys kunnallisen jaoituksen muuttamisesta julkaistaan asetuskokoelmassa.

Jaoituksen muutoksella tarkoitetaan tässä laissa, milloin ei erityisesti toisin sanota, kunnallisen jaoituksen muutosta.

II LUKU. Jaoituksen muutoksen edellytykset.

2 §. Kunnallista jaoitusta voidaan muuttaa:

jos siten edistetään tai helpotetaan kunnallisten tehtävien täyttämistä;

jos kunta tarvitsee lisää aluetta asuntoja, teollisuutta, liikenne- tai muita senkaltaisia tarkoituksia varten tai turvatakseen luonnollisen ja säännöllisen laajenemisensa;

jos muutos on omiaan huojentamaan tai tasoittamaan kunnallisia rasituksia tai muuten edistämään yhteiskunnallista tai taloudellista kehitystä; taikka

jos muutoksen havaitaan muulla tavoin tuottavan etua.

Niin ikään voidaan sellainen muutos panna toimeen,

jos voimassaoleva jaoitus aiheuttaa epätyydyttäviä esikaupunkioloja, ehkäisee kunnallista kehitystä, epäsäännöllisyydellään vaikeuttaa kunnallishallintoa taikka muuten havaitaan sopimattomaksi.

3 §. Jos kunta, jota jaoituksen muutos koskee, tätä vastustaa, pantakoon se toimeen ainoastaan, milloin muutos havaitaan tarpeelliseksi huomattavan epäkohdan ehkäisemiseksi, poistamiseksi tai vähentämiseksi taikka milloin tärkeä yleinen etu sitä muutoin vaatii.

Jos sellaisen kiinteistön omistaja tai haltija, jota jaoituksen muutos koskee, vastustaa muutosta, älköön se estäkö muutoksen toimeenpanoa.

III LUKU. Kuntien taloudellinen välinselvitys jaoituksen muutoksessa.

4 §. Jaoituksen muutoksessa on, milloin tarpeelliseksi havaitaan, muutoksenalaisten kuntien kesken toimeenpantava välinselvitys näiden taloudellisten olojen tasoittamiseksi muutosta vastaaviksi.

Välinselvitysehdotus laaditaan, milloin siitä ei ole kuntain kesken päästy yksimielisyyteen, siinä valmistavassa tutkinnassa, josta VIII luvussa mainitaan.

Välinselvitysehdotus on, huolimatta siitä, onko se saatu aikaan sopimuksella vai sellaisella toimenpiteellä, kuin edellisessä momentissa mainitaan, jätettävä valtioneuvoston tutkittavaksi, minkä jälkeen valtioneuvosto jaoituksen muutosta koskevan määräyksen yhteydessä siitä päättää. Ellei välinselvitystä tällöin jossakin kohden voida lopullisesti ratkaista, määrätköön valtioneuvosto ne perusteet, joiden mukaan se tässä kohden on toimitettava, älköönkä asiaa siltä osalta enää jätettäkö valtioneuvoston tutkittavaksi, elleivät erityiset asianhaarat anna siihen aihetta.

5 §. Jos tieksi, kaduksi, puistoksi, istutukseksi, toriksi, satamaksi tai muuksi yleiseksi paikaksi määrätty alue jaoituksen muutoksessa siirtyy kunnasta toiseen, niin on jälkimmäinen kunta saapa siihen saman oikeuden kuin edellisellä on ollut.

6 §. Muu paitsi 5 §:ssä mainittu omaisuus sekä kunnan sitoumukset siirrettäköön, milloin kunta jaoituksen muutoksessa jaetaan, joko kokonaan toiselle muutetuista tai uusista kunnista tai jaettakoon niiden kesken kunnan osain pinta-alan, asukasluvun, veronmaksukyvyn tai muun kohtuullisen perusteen mukaan.

Kunnan sitoumusta älköön kuitenkaan jaettako, ellei asianomainen saamamies siihen anna suostumustaan.

Omaisuudesta tai oikeudesta, joka lahjan tai testamentin kautta on tullut kunnan omaksi ja on määrätty käytettäväksi erityiseen tarkoitukseen, voidaan välinselvityksessä antaa määräyksiä, joilla sen käyttö ja hallinto tuohon tarkoitukseen sopivalla tavalla turvataan.

7 §. Omaisuutta ja sitoumuksia jaettaessa on, mikäli mahdollista, huomioonotettava:

että kiinteä omaisuus, joka on aiottu yksinomaan tai pääasiallisesti erityisen alueen hyödyksi, annetaan sille kunnalle, johon tuo alue tulee kuulumaan;

että muu välinselvitykseen sisältyvä omaisuus annetaan sille kunnalle, jolle se laatunsa puolesta tai muuten oikeuden ja kohtuuden mukaan katsotaan parhaiten kuuluvaksi;

että velka, joka rasittaa omaisuutta taikka on sen hyväksi syntynyt, siirretään samalle kunnalle kuin tuo omaisuuskin; sekä

että muu velka on jaettava kuntain kesken sen mukaan, kuin ovat omaisuuttakin saaneet ja jaon oikeudenmukaisuus muuten vaatii.

8 §. Jos toinen muutetuista tai uusista kunnista on 5 - 7 §:ssä mainitun omaisuuden ja sitoumusten jaossa saanut osalleen suuremman osuuden omaisuudesta tai veloista, kuin mitä sille jakoon nähden muissa osin kohtuullisesti voidaan katsoa lankeavan, on epäsuhde tasoitettava rahassa maksettavalla korvauksella.

9 §. Jos jaoituksen muutos aiheuttaa kunnan vakavaraisuuden melkoisen heikentymisen taikka sen verovelvollisille huomattavasti lisääntyneen ja kohtuuttoman verotaakan ja toinen kunta saman muutoksen kautta saavuttaa huomattavan taloudellisen edun, voidaan jälkimmäinen kunta velvoittaa edelliselle suorittamaan korvausta joko kerta kaikkiaan taikka määrävuosina.

10 §. Ellei välinselvityksessä ole toisin määrätty, olkoon, 5 §:ssä mainittua tapausta lukuunottamatta, noudatettava:

että kunnan aluetta laajennettaessa sen omaisuus ja vastuu sen sitoumuksista kuuluvat lisätylle kunnalle;

että kunnan aluetta supistettaessa sen omaisuus ja vastuu sen sitoumuksista kuuluvat vähennetylle kunnalle; sekä

että, kun kunta yhdistetään toiseen tai liitetään vastamuodostettuun uuteen, kunnan varat ja vastuu sen sitoumuksista siirtyvät lisätylle tai vastamuodostetulle kunnalle.

IV LUKU. Jaoituksen muutoksen erinäisiä vaikutuksia.

11 §. Jos kunnassa, jota jaoituksen muutos koskee, on annettu kunnallisia sääntöjä siveellisyyden, terveydenhoidon, järjestyksen ja turvallisuuden edistämiseksi taikka rakennusoloista tahi palo- tai satamalaitoksista taikka muista kunnallisista oloista, jääkööt nämä säännöt, ellei muutoksen yhteydessä ole toisin määrätty, tämän voimaantultuakin soveltuvissa kohdin noudatettaviksi samalla alueella kuin ennen, kunnes niiden kumoamisesta tai muuttamisesta on lainmukaisessa järjestyksessä päätös tehty.

12 §. Kun alue siirretään kunnasta toiseen taikka erotetaan itsenäiseksi kunnaksi, niin se kotipaikkaoikeus köyhäinhoitoon nähden, joka mainitulla alueella asumisen taikka hengillekirjoituksen nojalla on supistettavassa kunnassa, siirtyy kohdistumaan laajennettuun tai uuteen kuntaan.

Mitä tässä on säädetty, ei koske henkilöitä, jotka nauttivat täyttä köyhäinhoitoa yksityiskodissa tai laitoksessa, vaan säilyttävät he kotipaikkaoikeutensa supistetussa kunnassa muuttumattomana, ellei toisin määrätä siinä välinselvityksessä, josta 4 §:ssä mainitaan.

13 §. Kun alue on liitetty kaupunkiin tai erotettu itsenäiseksi kaupunkikunnaksi, älköön maan omistaja tai haltija kaupungin alueella nauttiko muuta oikeutta tähän maahan nähden, kuin hänelle kaupunkioikeuden mukaan kuuluu, jääden aikaisemmin maalaisoikeuden nojalla saavutetut oikeudet kuitenkin loukkaamattomiksi.

Tällaisen jaoituksen muutoksen voimaantullessa rauetkoon suku- tai muu lunastusoikeus, joka lain tai erityisten asetusten mukaan jollekulle kuuluu; kuitenkin voidaan sitä ennen vireille pantu lunastusriita asianmukaisessa järjestyksessä ajaa perille.

14 §. Maa, joka on liitetty kaupunkiin, olkoon vapaa kaikista siitä veroluvun mukaan valtiolle menevistä veroista ja rasituksista.

Palstatilasta, joka on siirretty kaupunkiin, älköön palkintoveroa otettako. Emätilan omistaja olkoon siinä tapauksessa oikeutettu hakemuksesta saamaan tilan manttaaliin ja veroon sellaisen vähennyksen, joka vastaa emätilan yleisistä veroista ja rasituksista palstan osalle tulevaa osuutta, ja määrätköön tästä maaherra.

V LUKU. Jaoituksen muutoksen toimeenpano.

15 §. Kunnallisen jaoituksen muutos tulkoon voimaan valtioneuvoston määräämän kalenterivuoden alusta, älköön kuitenkaan aikaisemmin kuin kuusi kuukautta senjälkeen, kun muutoksesta on määräys annettu.

16 §. Kunnassa, jonka aluetta jaoituksen muutoksella laajennetaan tai supistetaan, edustaa valtuusto alkuperäistä kuntaa, kunnes muutos on tullut voimaan, ja senjälkeen laajennettua tai supistettua kuntaa.

Tällaiseen kuntaan nähden olkoon valtioneuvostolla oikeus, milloin olosuhteet siihen aihetta antavat, määrätä, että kaikkien valtuutettujen toimivalta on lakkaava uuden jaoituksen voimaantullessa ja uusi valtuutettujen vaali siitä alkavaksi ajaksi toimitettava, noudattaen tarpeellisissa kohdin, mitä sellaisen vaalin suorittamisesta uudessa kunnassa on säädetty.

17 §. Kunnallisen jaoituksen muuttuessa on valtuutettujen vaali, joka tapahtuu muutoksen voimaantulemisen edellisenä vuonna, toimitettava uutta jaoitusta noudattaen.

18 §. Meno- ja tuloarvio on ensimmäiseksi vuodeksi jaoituksen muutoksen voimaantultua laadittava huomioonottamalla muutos.

Mitä tällöin myönnetään verotuksella kannettavaksi, on jaettava niiden maksettavaksi, jotka olisivat kunnalle verovelvolliset siinä tapauksessa, että uusi jaoitus vuotta aikaisemmin olisi tullut voimaan.

19 §. Kunnallisten vaaliviranomaisten on ryhdyttävä tarpeen vaatimiin toimiin, jotta vaalitoimitus uutta jaoitusta noudattaen ajoissa voidaan suorittaa; ja viranomaisten muutoksenalaisissa kunnissa on siinä suhteessa annettava toisilleen tarpeellista virka-apua.

Jos kunnan alue jaoituksen muutoksessa jaetaan, ovat kunnalliset vaaliluettelot muutoksen voimaantulemisen edellisenä vuotena laadittavat kullekin osalle erikseen.

20 §. Henkikirjoitusviranomaisten niissä kunnissa, joita jaoituksen muutos koskee, tulee ryhtyä heille kuuluviin toimiin muutoksen täytäntöönpanemiseksi.

21 §. Kunnallisten verojen suorituksen laiminlyönti alkuperäisessä kunnassa on vaalioikeuden käyttöön nähden muutetussa tai uudessa kunnassa tuottava saman seurauksen, kuin se olisi tuottanut ensinmainitussa kunnassa.

VI LUKU. Erityisiä järjestelytoimenpiteitä uusia kuntia muodostettaessa.

22 §. Uudessa kunnassa ovat valtuutetut ensi kerran valittavat joulukuussa ennen sitä vuotta, jolloin jaoituksen muutos tulee voimaan.

Valtuutetut ryhtykööt heti vaalituloksen julistamisen jälkeen heille kuuluvain tehtäväin hoitoon ja valitkoot ne kunnalliset hallitukset, lautakunnat ja virkailijat, joita lain mukaan jokaisessa kunnassa tulee olla taikka muuten katsotaan tarpeelliseksi kunnallishallinnon hoitoa varten. Nämä astukoot myös heti toimiinsa, oikeutettuina ryhtymään sellaisiin tehtäviin, jotka aiheutuvat jaoituksen muutoksesta.

Ennen jaoituksen muutoksen voimaantulemista valittujen valtuutettujen sekä kunnallisten hallitusten, lautakuntain ja virkailijain toimiaika lasketaan seuraavan vuoden alusta.

23 §. Jos uusi kunta on maalaiskunta tai kauppala, tulee maaherran, niin pian kuin mahdollista ja viimeistään viittä kuukautta ennen jaoituksen muutoksen voimaantulemista, paikkakunnalla asuvista henkilöistä valita järjestelytoimikunta muutoksesta johtuvia valmistelu- ja täytäntöönpanotoimenpiteitä varten. Jos uusi kunta on kaupunki, pitäköön maaherra huolta siitä, että maistraatti tai kaupunginhallitus samassa ajassa voi alkaa toimintansa.

24 §. Edellä 22 §:ssä mainittua vaalia varten tulee järjestelytoimikunnan, maistraatin tai kaupunginhallituksen valita keskus- ja vaalilautakunnat, jotka pysyvät toimissaan, kunnes valtuutetut ovat valinneet uudet, sekä ryhtyä muihinkin valtuutetuille kuuluviin, vaalia koskeviin toimiin.

Asianomaisten vaalilautakuntain tulee heti ryhtyä tekemään vaaliluetteloja yllämainittuja vaaleja varten, kuten siitä voimassaolevassa kunnallisessa vaalilaissa säädetään; ja tulee niiden sitä varten asianomaiselta henkikirjoittajalta saada tarkoitusta varten laaditut henkilöluettelot.

25 §. Uuden kunnan meno- ja tuloarvio ensimmäistä vuotta varten voidaan vahvistaa myöhemminkin kuin lain säätämässä ajassa, kuitenkin ennen seuraavan helmikuun loppua, ellei maaherra katso olevan syytä myöntää siihen pidempää aikaa.

VII LUKU. Erityisestä valitusoikeudesta jaoituksen muutoksen tapahtuessa.

26 §. Joka ei tyydy päätökseen, minkä valtuusto kunnassa, jota jaoituksen muutos koskee, on tehnyt, valtioneuvoston annettua muutoksesta määräyksen ja ennenkuin muutos on tullut voimaan, saakoon siitä valittaa myös, milloin hän luulee voivansa näyttää, että päätös on ristiriidassa niiden edellytysten kanssa, joihin määräys jaoituksen muutoksesta perustuu, taikka, milloin asianlaita ei ole tällainen, että päätös kuitenkin koskee asiaa, jonka ratkaisu syystä on katsottava kuuluvan uuden jaoituksen mukaiselle kunnalle.

Tässä mainittu valitusoikeus on sekä sen kunnan jäsenellä, jossa valituksenalainen päätös on tehty, että myös toisella kunnalla, jota jaoituksen muutos koskee, ja tällaisen kunnan jäsenellä.

VIII LUKU. Jaoituksen muutoksessa noudatettavasta menettelystä.

27 §. Jos kunta tai sen osa, taajaväkinen yhdyskunta tai kunnan jäsen tahtoo nostaa kysymyksen kunnallisen jaoituksen muuttamisesta, antakoon valtioneuvostolle asiasta hakemuksen ja liittäköön siihen sen valmistavan selvityksen, johon tahtoo vedota.

Sellaisen kysymyksen voivat panna vireille myöskin asianomainen ministeriö, maaherra tai maanmittaushallitus.

28 §. Kysymyksen noustua kunnallisen jaoituksen muuttamisesta, on asiassa toimitettava selvitys, milloin siihen syytä havaitaan olevan.

Jos valtioneuvosto asian laajuuteen nähden ja huomioonottaen niiden kysymysten laadun, jotka selvityksessä voivat tulla harkittaviksi, katsoo, että selvitys on toimitettava valtioneuvoston oman valvonnan alaisena, antakoon sen erityisen selvitysmiehen suoritettavaksi.

Muussa tapauksessa jättäköön valtioneuvosto selvityksen toimittamisen asianomaisen maaherran huolehdittavaksi; ja olkoon maaherralla oikeus, milloin tarpeelliseksi havaitsee, määrätä selvitysmies avukseen.

29 §. Selvityksen, josta edellisessä pykälässä mainitaan, tulee kohdistua kaikkiin kysymykseen vaikuttaviin asianhaaroihin.

Siinä on erityisesti tarkattava, katsotaanko puheenalaisen kunnallisen jaoituksen muutoksen aiheuttavan muutosta myöskin kirkolliseen, hallinnolliseen tai oikeudelliseen jaoitukseen.

Selvityksessä on kuultava kuntaa, sen eri osia ja taajaväkistä yhdyskuntaa sekä suotava jokaiselle, jonka oikeutta suunniteltu muutos voi koskea, tilaisuus antaa siitä lausuntonsa.

Jos kunnan jonkin osan asukkaat tahtovat jaoituksen muutosta koskevassa asiassa erikseen käyttää puhevaltaansa ja valvoa etujaan, niin on asia, ellei kunnan osalle ole omaa päättävää elintä, otettava käsiteltäväksi sellaisessa yhteisessä piirikokouksessa, josta maalaiskuntain kunnallislaissa säädetään.

30 §. Selvitysmiehellä olkoon oikeus kuuluttaa tai asianomaisilla kuulututtaa kokouksia, niin myös julkisilta ja kunnallisilta viranomaisilta saada tarpeellisia lausuntoja ja tietoja ynnä muuta avustusta, mikäli tämä voidaan vaatia heitä kohtuuttomasti rasittamatta.

Kokouksessa, josta yllä on mainittu, on selvitysmiehellä oikeus ottaa osaa keskusteluun.

Jos selvityksen kuluessa ilmaantuu aihe sen suuntaamiseen olellisesti toisaalle tai laajemmalle, kuin selvitysmiehelle annetussa määräyksessä on tarkoitettu, taikka este puheenaolevalle muutokselle tai muu seikka, joka tekisi selvityksen jatkamisen tarpeettomaksi, on selvitysmiehen siitä ilmoitettava sille viranomaiselle, joka hänet on määrännyt.

31 §. Jos selvitys osoittaa, että kunnalliseen jaoitukseen on saatava aikaan muutos, on ehdotus tällaiseksi laadittava ja myös niiksi ehdoiksi, joihin voi olla aihetta.

Jos kunnallisen jaoituksen muutos näyttää aiheuttavan muutoksen muuhunkin jaoitukseen, on edellämainittua ehdotusta lähetettäessä siitä valtioneuvostolle ilmoitettava.

32 §. Jos valtioneuvosto erikoisissa tapauksissa katsoo poikkeavan menettelyn selvitykseen nähden tarpeen vaatimaksi, määrätköön siitä, niinkuin sopivimmaksi huomaa.

33 §. Yllämainitun selvityksen aiheuttamat kustannukset suoritettakoon etukäteen valtion varoista, mutta valtioneuvosto voi, milloin niin kohtuulliseksi havaitsee, asian ratkaistessaan velvoittaa hakijan tai kunnan, jota puheenaoleva muutos koskee, korvaamaan ne joko kokonaan tai osaksi valtiolle.

34 §. Sittenkuin määräys on annettu kunnallisen jaoituksen muutoksesta, ryhtyköön maaherra toimenpiteisiin, jotta siitä johtunut kameraalinen muutos merkitään maakirjaan ja maarekisteriin niiden ohjeiden mukaisesti, jotka valtioneuvosto kunnallisen jaoituksen muutoksen yhteydessä tai erikseen on antanut, sekä kuntien väliset rajat selvästi käydään, osoitetaan ja kunnossapidetään.

Sama olkoon laki, milloin valtioneuvosto on tehnyt päätöksen kunnan aluerajan oikeasta suunnasta.

IX LUKU. Jaoituksen muutoksesta, joka koskee taajaväkistä yhdyskuntaa.

35 §. Jos taajaväkinen yhdyskunta kunnallisen jaoituksen muutoksen yhteydessä hajoitetaan taikka alueeltaan supistetaan, niin on sellaisen yhdyskunnan suhteesta kuntaan, jolle sentehtävät siirtyvät, noudatettava, mitä 4 - 11 §:ssä on säädetty.

X LUKU. Erityisiä säännöksiä.

36 §. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1926, kuitenkin niin, että kunnallisen jaoituksen muutosta koskevassa asiassa, joka on ennen mainittua päivää valtioneuvostossa vireille pantu, valtioneuvoston on kussakin eri tapauksessa määrättävä, onko ja missä määrin tätä lakia asian käsittelyssä noudatettava.

Jos ennen äskenmainittua päivää on annettu määräys kunnallisen jaoituksen muuttamisesta tai muun jaoituksen muutoksesta, joka tähänastisen lain mukaan ilman muuta erityistä määräystä aiheuttaisi muutoksen kunnalliseenkin jaoitukseen, on kunnallisen jaoituksen muutosta toimeenpantaessa noudatettava, mitä siinä suhteessa on tähän saakka ollut voimassa, ellei valtioneuvosto erityisessä tapauksessa toisin määrää.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, 19 päivänä toukokuuta 1925.

Tasavallan Presidentti LAURI KR. RELANDER.

Sisäasiainministeri M. Aura.

Katso myös

• Lain kumosi laki kuntajaosta, joka tuli voimaan 1. huhtikuuta 1977. Se löytyy Finlex-tietokannasta nimellä laki kuntajaosta.