Laki sisältävä säännöksiä tuomiokuntain hoidosta

Wikiaineistosta
Suomen asetuskokoelma 220/1935.


L a k i
sisältävä säännöksiä tuomiokuntain hoidosta.
Annettu Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 1935.
_______________


  Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:


1 luku.
Notaarista ja muista apulaisista.


1 §.

Kihlakunnantuomarin avuksi asetetaan jokaiseen tuomiokuntaan tuomarinvirkaa varten säädetyt opinnäytteet suorittanut notaari.

2 §.

Notaarin määrää hovioikeus, sittenkuin kihlakunnantuomarille on annettu tilaisuus lausua, kuka toimeen on otettava.

Määräys annettakoon korkeintaan vuodeksi kerrallaan, mutta hovioikeus voi, milloin syytä on, peruuttaa antamansa määräyksen.

3 §.

Notaari saa valtionvaroista palkkiota 27,000, 24,000 tai 21,000 markkaa vuodessa luokituksen mukaan, joka vahvistetaan huomioonottaen tuomiokunnan suuruus ja paikkakunnan olot.

4 §.

Apulaiset, jotka notaarin lisäksi tarvitaan tuomiokunnan asianmukaista hoitoa varten, on kihlakunnantuomarin otettava ja palkattava.

5 §.

Notaarin tulee kihlakunnantuomarin ohjeiden mukaan avustaa kihlakunnantuomaria kirjoitus- ja kokoonpanotöissä ja muissa kansliatehtävissä sekä hänen sijastaan vastaanottaa asiakirjoja ja ilmoituksia, antaa ja vahvistaa otteita ja jäljennöksiä tuomiokunnan arkistossa säilytetyistä asiakirjoista ja antaa niihin perustuvia todistuksia, ei kuitenkaan rasitustodistuksia.

Notaarille voidaan asetuksella säätää velvollisuudeksi kihlakunnantuomarin sijasta laatia ja asianomaisille toimittaa luetteloja, tilastoja ja ilmoituksia.

6 §.

Kun kihlakunnantuomari on esteellinen tahi virkamatkalla taikka muusta ilmoittamastaan syystä estyneenä, antakoon notaari haasteita ja kutsumuksia hänen sijastaan sekä tehköön, kiireellisissä tapauksissa, ratkaisuja, joihin kihlakunnantuomarin on ryhdyttävä ilman lautakuntaa.

7 §.

Sillä paikkakunnalla, missä kihlakunnantuomari asuu, tulee hänen tahi notaarin taikka, jos heillä kumpaisellakin on este, muun sopivan apulaisen, jonka kihlakunnantuomari on sellaisen tapauksen varalta kirjallisesti oikeuttanut sijastaan toimittamaan 5 §:n 1 momentissa mainittuja tehtäviä, olla tuomiokunnan arkistossa tai muussa määräpaikassa tavattavana määräaikaan jokaisena arkipäivänä.

8 §.

Notaarin virkalomasta, virkavapaudesta ja sijaisuudesta säädetään asetuksella.


2 luku.
Kihlakunnantuomarin virkalomasta ja virkavapaudesta.


9 §.

Virkalomaa saa kihlakunnantuomari vuosittain kuusi viikkoa aikana, minkä hovioikeus määrää. Virkaloma on sovitettava sellaiseen aikaan, että tuomiokunnassa ei silloin pidetä varsinaisia käräjiä eikä, mikäli mahdollista, ole erityisen tärkeitä asioita käsiteltävä.

10 §.

Virkavapautta tai vapautusta käräjäin toimittamisesta tai muun tehtävän suorittamisesta myönnettäköön kihlakunnantuomarille, kun se laillisen esteen vuoksi taikka muusta pakottavasta syystä on tarpeen.

Kihlakunnantuomari voidaan myös, jos hän sitä pyytää ja se tuomiokunnan hoidon kannalta havaitaan tarkoituksenmukaiseksi, enintään vuodeksi kerrallaan vapauttaa käsittelemästä määrätynlaisia asioita tuomiokunnassa yleensä tahi määrätyssä käräjäkunnassa.

11 §.

Virkavapautta ja vapautusta virkatehtävistä myöntää kihlakunnantuomarille enintään kolmeksi kuukaudeksi hovioikeus, sitä pitemmäksi ajaksi korkein oikeus.

12 §.

Milloin hovioikeus tai korkein oikeus myöntää kihlakunnantuomarille virkavapautta tai vapautusta virkatehtävistä, tulee saman oikeuden määrätä sijainen. Hovioikeus määrätköön myös sijaisen virkaloman ajaksi sekä kun sijaista muissa kuin jo mainituissa tapauksissa tarvitaan enintään kolmeksi kuukaudeksi, mutta korkein oikeus pitemmäksi ajaksi tarvittavan sijaisen. Kunnes korkein oikeus on sen ratkaistavasta asiasta päättänyt, pitäköön hovioikeus, asianhaarain vaatiessa, huolta viran hoitamisesta.

13 §.

Kihlakunnantuomarin sijaiseksi on määrättävä tuomarinvirkaa varten säädetyt opinnäytteet suorittanut taitava henkilö, joka on saavuttanut kokemusta tuomarintoimissa taikka notaarina tai muutoin kihlakunnantuomarin apulaisena hyvin perehtynyt tuomarinviran hoidossa esiintyviin tehtäviin. Kahtakymmentäviittä vuotta nuorempaa älköön sijaiseksi määrättäkö.

Virkaloman ajaksi tahi tilapäisen esteen sattuessa määrättäköön kihlakunnantuomarin sijaiseksi tuomiokunnassa toimiva notaari, jos hän on tehtävään kelpoinen ja se muuten katsotaan sopivaksi.

14 §.

Kun kihlakunnantuomarille on 10 §:n mukaan myönnetty virkavapautta tai vapautusta virkatehtävistä, tulee sijaisen saada toimestaan korvaus kihlakunnantuomarilta. Korvauksen määrää hovioikeus sen mukaan, kuin soveliasta ja kohtuullista on; jos asianomaiset tahtovat siitä keskenään sopia, tehkööt sopimuskirjan ja alistakoot sen hovioikeuden tutkittavaksi.

Notaarille, joka hoitaa tuomarinvirkaa kihlakunnantuomarin virkaloman aikana tahi tilapäisen esteen sattuessa, ei ole siitä tuleva eri korvausta. Milloin virkaloman ajaksi määrätään muu sijainen, saa hän korvauksen valtionvaroista.

15 §.

Sijaiselle tulevista palkkaeduista, kun tuomarinvirka on avoinna taikka kihlakunnantuomari on valtioneuvoston jäsenenä tai lainvalmistelukunnassa tahi sotapalvelukseen kutsuttuna taikka virantoimituksesta pidätettynä tai määräajaksi erotettuna tahi vapausrangaistusta kärsimässä, olkoon voimassa, mitä on erikseen säädetty.


3 luku.
Erityisiä säännöksiä.


16 §.

Virkavirheestä syytetään notaaria hovioikeudessa.

17 §.

Hovioikeuden päätöksestä, jolla kihlakunnantuomarin virkavapautta tai vapautusta virkatehtävistä koskeva hakemus on hylätty, niin myös 14 §:n 1 momentissa mainitusta ratkaisusta voidaan valittaa korkeimpaan oikeuteen.

18 §.

Kantamansa lunastus-, rekisteröimis- ja muut sellaiset maksut tulee notaarin sekä, 14 §:ssä mainituissa tapauksissa, sijaisen tilittää kihlakunnantuomarille, jonka puolestaan on vastattava notaarin tahi sijaisen virkatoimen vaatimista erityisistä kustannuksista.

19 §.

Korvauksena valtiolle tuomiokunnan hoitoa varten tämän lain mukaan aiheutuvista kustannuksista tulee kihlakunnantuomarin suorittaa määrämaksu eri luokissa, joihin tuomiokunnat on jaettava, 16,000, 12,000 tai 8,000 markkaa vuodessa. Luokitusta vahvistettaessa otettakoon huomioon, mitä tuloa virasta on varsinaisen palkkauksen lisäksi.

Milloin kihlakunnantuomari voi näyttää, että 1 momentissa mainittu lisätulo, sittenkuin kaikki muut tuomiokunnan säännölliseen hoitoon liittyvät kustannukset kuin sanotussa momentissa mainittu korvaus on vähennetty, ei nouse siihen, mitä hänen vahvistetun luokituksen mukaan olisi maksettava, älköön olko velvollinen suorittamaan muuta kuin siten laskettua ylijäämää vastaavan määrän.

20 §.

Toimituskirjan, jäljennöksen, todistuksen ja muun sellaisen asiakirjan voi kihlakunnantuomarilta saada postitse lähetetyksi, niinkuin oikeudesta saada viranomaisilta asiakirjoja postitse on yleensä voimassa taikka jonkin tapauksen varalta erikseen säädetty.

21 §.

Siitä, joka 15 §:ssä mainituissa tapauksissa on määrätty hoitamaan tuomarinvirkaa, ja soveltuvilta kohdin muustakin kihlakunnantuomarin sijaisesta on voimassa, mitä edellä tässä laissa on sanottu kihlakunnantuomarista.

22 §.

Mitä vedon ja tyytymättömyydenilmoituksen vastaanottamisesta kihlakunnantuomarin poissa ollessa on säädetty, olkoon edelleen noudatettavana.

23 §.

Sen estämättä, mitä 1 §:ssä on säädetty, olkoon korkeimmalla oikeudella valta, milloin erityisiä syitä on, hovioikeuden esityksestä päättää, että notaarin toimi jossakin tuomiokunnassa on jätettävä määräajaksi täyttämättä.

Mitä 14 §:n 2 momentissa on säädetty korvauksen suorittamisesta sijaiselle valtionvaroista ja 19 §:ssä kihlakunnantuomarin korvausvelvollisuudesta valtiolle, älköön sovellettako tuomiokunnassa, jossa notaarin toimi 1 momentin mukaan on jätetty täyttämättä.

24 §.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1936. Sillä muutetaan oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 10 § ja 11 luvun 1 §, 15 päivänä elokuuta 1883 annetun julistuksen 2 kohta, valtion viroista ja toimista suoritettavan palkkauksen perusteista 29 päivänä joulukuuta 1923 annetun lain 11 §:n 1 momentti sekä kirje 3 päivältä joulukuuta 1799. Samalla lakkaavat voimassaolemasta 15 päivänä helmikuuta 1763 annetun asetuksen 1 ja 2 kohta sekä kirjeet 11 päivältä helmikuuta 1774, 19 päivältä kesäkuuta 1792 sekä 5 päivältä huhtikuuta 1842, ja kumotaan tai muutetaan muutkin säännökset, mikäli ne ovat ristiriidassa tämän lain kanssa.

Ennen yllämainittua lain voimaantulopäivää tulee hovioikeuksien ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin notaarien määräämiseksi.

Tarkemmat säännökset tämän lain soveltamisesta ja 13 §:n 1 momentin toimeenpanosta annetaan asetuksella.


Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 1935.


Tasavallan Presidentti
P. E. SVINHUFVUD.


Oikeusministeri Eric J. Serlachius.