Laki sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain muuttamisesta (lokakuu 1941)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

  Suomen asetuskokoelma 721/1941.


L a k i
sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain muuttamisesta.
Annettu Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 1941.


  Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä 16 päivänä huhtikuuta 1920 annetun lain 43 § näin kuuluvaksi:

43 §.  Sotaväkeen kuuluva henkilö, joka on karannut tai jota voidaan sotaväen rikoslain mukaan rangaista karkurina sen vuoksi, ettei hän ole määräaikana saapunut palvelukseen, on vangittava, jollei hänen päällystönsä toisin määrää.

  Jos on perusteltua aihetta otaksua, että sotilas, joka on tavattu rikoksenteosta tai jota todennäköisillä syillä epäillään rikoksesta, uusii rikoksensa tahi täyttää rikoksen, jonka hän on yrittänyt tai uhannut tehdä, taikka jos muuten katsotaan yleisen järjestyksen tahi järjestyksen sotaväessä taikka sotaväen arvon ylläpitämisen vaativan, ettei rikoksenteosta tavattu tai epäluulonalainen ole tutkimuksen aikana vapaana, saatakoon hänet pidättää tahi pitää tarkoituksenmukaisen valvonnan alaisena; ja olkoon silloin myös hänen päällystöllänsä oikeus siitä määrätä.

  Jos rikos on pantava syytteeseen tuomioistuimessa, on vangittu 39 §:ssä määrätyn ajan kuluessa vedettävä oikeuteen; ja harkitkoon oikeus, onko hänet edelleenkin pidettävä vangittuna, sekä ilmoittakoon, jos on katsonut, että hänet on päästettävä vapaaksi, siitä asianomaiselle päällikölle. Jos katsotaan, että rikkomus voidaan rangaista kurinpitotietä, on vangittu toimitettava viipymättä ja, ellei laillista estettä satu, viimeistään kolmen vuorokauden kuluessa vangitsemisesta lukien rangaistusta kärsimään.

Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 1941.


Tasavallan Presidentti
RISTO RYTI.


Oikeusministeri Oskari Lehtonen.