Laki sotaväen kunniatuomioistuimista

Wikiaineistosta

Suomen asetuskokoelma 92/1919.


Laki sotaväen kunniatuomioistuimista.
Annettu Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 1919.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty 20 päivänä heinäkuuta 1906 annetun Valtiopäiväjärjestyksen 60 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään täten:

1 LUKU. Kunniatuomioistuimen tehtävä ja toimivalta.

1 §. Kunniatuomioistuin tulee olla jokaisessa valtakunnan maasotaväen divisionassa ja erillisessä prikaatissa. Samoin on merisotaväkeä varten oleva kunniatuomioistuin.

Kunniatuomioistuimen alaisia ovat kaikki divisionassa tai prikaatissa tahi merisotaväessä palvelevat esi- ja yliupseerit, kuitenkaan ei kenraalin viraka-asemassa olevat esiupseerit, eikä myöskään armeijan tai merisotaväen rykmentin, erillisen pataljoonan tahi muun niiden veroisen joukon päällikkö.

Sotalaitokseen kuuluvissa eri virastoissa ja esikunnissa sekä maasotaväen varaväessä palvelevat esi- ja yliupseerit ovat sen divisionan tahi erillisen prikaatin kunniatuomioistuimen alaisia, jonka piirissä he ovat virassa. Merisotaväen varaväkeen kuuluvat esi- ja yliupseerit ovat merisotaväen kunniatuomioistuimen alaisia.

2 §. Kunniatuomioistuimen tehtävänä on tämän lain mukaisesti rangaista upseereja teoista, jotka ovat omiaan vähentämään kunnioitusta upseeristoa kohtaan.

Sellaisia hairahduksia ovat erityisesti: sopimaton esiintyminen miehistöä tai alemmassa virka-arvossa olevaa kohtaan, juopottelu, uhkapelin harjoittaminen, pahennusta herättävä epäsiveellinen elämä, vilpillisyys raha-asioissa, seurusteleminen henkilöiden kanssa, joilla on epäilyttävä maine, sekä röyhkeä tahi muuten sopimaton käyttäytyminen yleisillä paikoilla tahi muita kansalaisia kohtaan.

3 §. Hairahduksesta, joka on kunniatuomioistuimen käsiteltävä, tuomittakoon syyllinen saamaan sen maa- tai merijoukon päälliköltä, johon hän kuuluu, varoituksen, tuomioistuimen määräyksen mukaan joko yksityisesti tahi julkisesti koolla olevan upseeriston edessä, taikka julistettakoon hänet raskaammanlaatuisissa tapauksissa velvolliseksi eroamaan virastaan sotaväessä.

Upseeri, joka on julistettu velvolliseksi eroamaan virastaan, mutta ei ole 37 §:ssä säädetyllä tavalla määräajassa anonut eroa, erotetaan käskytoimin, kuitenkin säilyttämällä hänellä mahdollisesti oleva oikeus eläkkeeseen.

4 §. Jos 2 §:ssä tarkoitettuun hairahdukseen samalla sisältyy rikos sotaväen rikoslakia tai yleistä lakia vastaan ja jos siitä on syyte vireillä, on asian käsittely kunniatuomioistuimessa siksi aikaa lykättävä. Jos sotatuomioistuin tuomitsee syytetyn rangaistukseen, johon ei kuitenkaan sisälly viran menettäminen, riippukoon asianomaisen päällikön harkinnasta, onko asia myöskin kunniatuomioistuimen käsiteltävä. Jos sotatuomioistuin vapauttaa syytetyn, älköön kunniatuomioistuin toimittako tutkimusta siitä, mitä syyte on koskenut.

Kunniatuomioistuin älköön ryhtykö toimiin sellaisen 2 §:ssä mainitun teon johdosta, johon samalla sisältyy virkavelvollisuuksien tahi sotakuuliaisuuden rikkominen.

5 §. Jos upseeri joutuu tuomioistuimessa syytteeseen teosta, josta häntä jo on rangaistu tämän lain mukaan, ottakoon tuomioistuin rangaistusta määrätessään harkinnan mukaan huomioon aikaisemman rangaistuksen.

Hairahduksesta, josta upseeri on tuomittu rangaistukseen tämän lain mukaan, älköön enää rangaistako kurinpitotietä.

2 LUKU. Kunniatuomioistuimen kokoonpano.

6 §. Divisionan kunniatuomioistuimeen kuuluu puheenjohtaja ja kuusi jäsentä sekä prikaatin ja merisotaväen kunniatuomioistuimeen puheenjohtaja ja neljä jäsentä.

Puheenjohtajan määrää divisionan, prikaatin tahi merisotaväen päällikkö sen vähintään esiupseerin arvoisista upseereista kalenterivuodeksi kerrallaan.

Jäsenet valitaan, mikäli mahdollista, yksi jokaisesta divisionan, prikaatin tai merisotaväen rykmentistä, erillisestä pataljoonasta ja muusta niitten veroisesta joukosta.

Jäsenistä tulee divisionan kunniatuomioistuimessa neljän olla vähintään esiupseerin ja kahden vähintään kapteenin arvoisen sekä prikaatin ja merisotaväen kunniatuomioistuimessa kolmen vähintään esiupseerin, yhden vähintään kapteenin arvoisen. Jos tämänarvoisia upseereita ei ole käytettävänä, valittakoon jäseniksi upseereita, joilla on lähinnä korkeampi tai alempi arvo.

Kunniatuomioistuimen puheenjohtajana ja jäsenenä toimivista pidettäköön virkatehtävänä.

7 §. Kunniatuomioistuimen jäsenten vaalissa ovat vaalioikeutettuja kaikki divisionan, prikaatin tai merisotaväen jokaisessa rykmentissä, erillisessä pataljoonassa ja muussa sen veroisessa joukossa palvelevat esi- ja yliupseerit.

Jos divisionassa, prikaatissa tai merisotaväessä olisi muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja joukko-osastoja, on asianomaisen divisionan, prikaatin tai merisotaväen päällikön määrättävä, missä joukossa sellaiseen joukko-osastoon kuuluvien upseerien on otettava osaa kunniatuomioistuimen jäsenten vaaliin.

Samassa järjestyksessä on myöskin jokaista valittua kohden valittava varajäsen, joka, valitun ollessa esteellisen tai muuten estetyn tahi hänen ennen seuraavaa vaalia erotessa joukosta, astuu tuomioistuimen jäseneksi. Kun varajäsen siten on astunut kunniatuomioistuimen jäseneksi, saa vähintään esiupseerin arvoisten jäsenten lukumäärä olla pienempikin kuin 6 §:ssä on säädetty.

8 §. Vaalikelpoinen kunniatuomioistuimen jäseneksi tai varajäseneksi on, huomioonottaen 6 §:n säännöksen, jokainen upseeri, jota ei ole tuomioistuimessa tuomittu rikoksesta tai hairahduksesta kuritushuoneeseen, vankeuteen tahi kolmen viime vuoden kuluessa päävahtiarestiin ja joka ei myöskään ole syytteessä rikoksesta, josta saattaa tulla muu rangaistus kuin sakko tai kurinpitorangaistus.

9 §. Rykmentin päällikkö, erillisen pataljoonan päällikkö ja vastaava armeijan tahi merisotaväen päällikkö älköön olko oikeutettu ottamaan osaa kunniatuomioistuimen jäsenen tahi varajäsenen vaaliin älköönkä sellainen henkilö myöskään olko vaalikelpoinen sellaisen tuomioistuimen jäseneksi tahi varajäseneksi.

10 §. Kunniatuomioistuimen jäsenet ja varajäsenet valitaan joulukuun kuluessa kalenterivuodeksi kerrallaan ja voidaan jo toimessa ollut myöskin valita uudelleen.

Vaalinajasta ja paikasta annetaan tieto päiväkäskyssä.

11 §. Vaalitoimituksessa johtaa puhetta vanhin läsnäoleva esiupseeri.

Vaali toimitetaan umpilipuin, erikseen jäsenten ja erikseen varajäsenten vaali.

Äänten mennessä tasan on etusija annettava korkeammanarvoiselle ja samanarvoisten kesken arvossa vanhemmalle.

12 §. Kunniatuomioistuimen puheenjohtajan, jäsenen ja varajäsenen tulee vaalin tapahduttua antaa upseeriston edessä juhlallinen vakuutus siitä, että hän velvollisuuden ja omantunnon mukaan puolueettomasti ja henkilöön katsomatta huolellisesti täyttää tehtävänsä.

13 §. Jos kunniatuomioistuimen asettaminen sotaministeriöön ja yleisesikuntaan sekä armeijan ja laivaston esikuntiin havaitaan tarpeelliseksi, antakoon valtakunnan sotavoimien ylipäällikkö samalla määräyksen näiden tuomioistuinten kokoonpanosta.

3 LUKU. Kunnianeuvosto, sen kokoonpano ja tehtävä.

14 §. Jokaiseen armeijan ja merisotaväen rykmenttiin, erilliseen pataljoonaan ja muuhun niiden veroiseen joukko-osastoon on muododstettava kunnianeuvosto, johon kuuluu puheenjohtaja ja kaksi jäsentä.

Puheenjohtajan ja jäsenet valitsevat joukko-osaston esi- ja yliupseerit joulukuun kuluessa kalenterivuodeksi kerrallaan joukko-osaston upseereista. Puheenjohtajalla tulee olla kapteenin tai korkeampi arvo ja jäsenistä tulee toisen olla vähintään kapteenin ja toisen ainakin luutnantin arvoisen. Samassa järjestyksessä valitaan kullekin valitulle varamies. Toimessa ennen ollut voidaan valita uudelleen.

Vaalikelpoisuudesta kunnianeuvostoon sekä vaalin ajasta, paikasta ja sen toimittamisen järjestyksestä olkoon noudatettavana mitä 2 luvussa on kunniatuomioistuimesta säädetty.

15 §. Kunnianeuvoston tehtävänä on:

1) auttaa neuvoilla joukon upseeriston yksityisiä jäseniä, kun nämä kunnia-asioissa kääntyvät neuvoston tahi jonkun sen jäsenen puoleen;

2) kun upseerien välillä on tapahtunut kunnianloukkaus, koettaa välittämällä saada heidän kesken aikaan lain kanssa sopusoinnussa oleva ja asiallisten arvon mukainen sovinto;

3) kun kunnianeuvoston tietoon tulee, että joku joukon upseereista on tehnyt hairahduksen, joka kuuluu kunniatuomioistuimen käsiteltäviin, kerätä saatavissa olevat selvitykset asiasta ja saattaa ne asianomaisen joukon päällikön tietoon; sekä

4) toimittaa alustava tutkimus, milloin päällikkö katsoo sen tarpeelliseksi selvityksen saamiseksi siitä, onko riittävää aihetta nostaa syyte kunniatuomioistuimessa sellaisesta hänelle ilmoitetusta tahi huhuna hänen tietoonsa tulleesta hairahduksesta, joka kuuluu kunniatuomioistuimen käsiteltäviin.

16 §. Jos upseeri arvelee itsellään olevan syytä nostaa kysymys sellaisista toisen upseerin teoista, joiden voidaan katsoa olevan omiaan vähentämään kunnioitusta upseeristoa kohtaan, olkoon hänellä lupa ilmoittaa siitä sen joukon kunnianeuvostolle, johon tuo toinen upseeri kuuluu.

17 §. Alustavassa tutkimuksessa, josta 15 §:ssä säädetään, on hairahdukseen syylliseksi ilmoitettua kuultava sekä asiasta hankittava muut tarpeelliset tiedot ja todisteet.

Tutkimuksen päätyttyä lähettäköön kunnianeuvosto viipymättä rykmentin tahi sen veroisen joukon päällikölle kertomuksen siitä, mitä tutkimuksessa on ilmennyt, ynnä asiassa mahdollisesti kertyneet kirjalliset todisteet sekä lausuntonsa siitä, onko asia lykättävä kunniatuomioistuimen ratkaistavaksi vai eikö. Päällikön asiana olkoon sitten asianhaarojen mukaan määrätä, onko asia jätettävä kunniatuomioistuimelle vaiko jätettävä silleen; edellisessä tapauksessa mainitkoon hän määräyksessään myöskin sen tai ne hairahdukset, joista asianomaista syytetään.

Jos syytöksenalainen alustavan tutkimuksen tapahduttua vaatii asian jättämistä kuuniatuomioistuimelle [pitää olla kunniatuomioistuimelle], älköön asiaa jätettäkö silleen.

18 §. Jos asia on ennemmin ollut sotatuomioistuimen käsiteltävänä, vaatikoon rykmentin tahi sen veroisen joukon päällikkö itselleen tarpeelliset asiakirjat; ja saatakoon 17 §:n 2 momentissa mainittu määräys antaa alustavaa tutkimusta toimittamatta.

19 §. Kunnianeuvoston on pidettävä luetteloa kaikista käsittelemistään asioista ja säilytettävä luettelo siihen kuuluvine asiakirjoineen kunnianeuvoston arkistossa.

Arkiston olkoon velvollinen vuosittain tarkastamaan se asianomaisen kunniatuomioistuimen jäsen, jonka kunniatuomioistuin on siihen toimeen määrännyt.

4 LUKU. Menettely kunniatuomioistuimessa.

20 §. Kun armeijan tai merisotaväen rykmentin, erillisen pataljoonan tahi muun niiden veroisen joukon päällikkö on määrännyt jonkun asian lykättäväksi kunniatuomioistuimeen, lähettäköön hän kunniatuomioistuimen puheenjohtajalle siihen kuuluvat asiakirjat; ja tulee tämän määrätä tuomioistuimen istunnon aika ja paikka sekä hyvissä ajoin sitä ennen kutsuttaa istuntoon syytöksenalainen ynnä ne muut henkilöt, joiden kuuleminen katsotaan tarpeelliseksi.

Kutsumuksen toimittamiseksi sille, joka ei ole sotilashenkilö, pyydettäköön asianomaisen hallintoviranomaisen myötävaikutusta.

21 §. Jos syytöksenalainen jää kunniatuomioistuimen eteen saapumatta, vaikka selvitetään hänen saaneen hyvissä ajoin kutsun, eikä ole syytä otaksua hänen olleen estetyn saapumasta, älköön hänen poissaolonsa estäkö tuomioistuinta käsittelemästä ja ratkaisemasta juttua. Jos syytöksenalaisen kuuleminen havaitaan olevan tarpeen asian selvittämiseksi, pyytäköön tuomioistuin syytöksenalaisen päälliköltä hänen tuomistaan.

Syytöksenalainen, joka on henkilökohtaisesti tullut saapuville, olkoon oikeutettu ottamaan oikeudenkäyntiavustajakseen toisen samaan joukkoon kuuluvan upseerin.

22 §. Kunniatuomioistuimen istunnoista on pidettävä pöytäkirjaa. Tuomioistuimen jäsenet sopikoot keskenään, kenen heistä on huolehdittava pöytäkirjan pitämisestä ja muista toimituskirjoista. Elleivät he voi siitä sopia, ratkaiskoon puheenjohtaja.

23 §. Kunniatuomioistuimen istunnot eivät ole julkisia.

Tuomioistuimen jäsenet älkööt oikeudenkäynnin aikana eikä, jos tuomioistuin on päättänyt asiasta vaiettavaksi, sen jälkeenkään ilmaisko mitä kunniatuomioistuimessa on tapahtunut. Tämän kiellon rikkomista pidetään sellaisena hairahduksena, joka 2 §:ssä mainitaan.

24 §. Kunniatuomioistuimen jäsenen esteellisyydestä olkoon voimassa, mitä yleinen laki säätä [pitää olla säätää] tuomarin esteellisyydestä.

Jos syytöksenalainen sanoo jäsenen esteelliseksi, antakoon tuomioistuin siitä eri päätöksen, ja ottakoon esteltykin jäsen osaa sen päätöksen tekoon.

Jos jäsen muuten tietää itsensä esteelliseksi, astukoon itsestänsä pois tuomioistuimesta, ellei tuomioistuimen enemmistö pidä häntä estettömänä.

25 §. Kun tutkimusta alettaessa tai jatkettaessa ilmaantuu asianhaaroja, joiden perusteella tuomioistuin katsoo ettei asia ole sen käsiteltävä, ilmoittakoon siitä asianomaiselle divisionan, prikaatin tahi laivaston päällikölle ja odottakoon hänen ratkaisuansa tuomioistuimen pätevyydestä.

26 §. Tuomioistuimen istunnossa on ensin luettava julki alustavasta kuulustelusta laadittu kertomus ynnä muut jutussa kertyneet asiakirjat.

Syytöksenalaiselle on sitten annettava tilaisuus torjua häneen kohdistuvat epäluulot sekä esiintuoda häntä puolustavat näkökohdat. Vastineen saa antaa suullisesti tai kirjallisesti.

27 §. Jos sytöksenalainen ei ole tehnyt täydellistä tunnustusta, kuulustelkoon kunniatuomioistuin asiaan kutsuttuja todistajia, mikäli he ovat esteettömiä, ja ottakoon vastaan muut mahdolliset näytökset. Kun todistajan valallinen kuulustelu katsotaan tarpeelliseksi, kuulusteltakoon todistajaa sotaoikeudessa, sittenkun syytöksenalaiselle on hyvissä ajoin sitä ennen toimitettu tieto kuulustelun ajasta ja paikasta, ja määrätköön kunniatuomioistuin, milloin syytä on, jonkun jäsenistään olemaan kuulustelussa saapuvilla. Sotaoikeuden istunto älköön olko sellaisessa asiassa julkinen.

28 §. Jos lykkäys on tarpeen lisänäytösten hankkimiseksi, määrätköön kunniatuomioistuin uuden istunnon ajan, ja huolehtikoon puheenjohtaja siitä, että näytökset ovat silloin saatavana. Jos syytöksenalainen on tarjonnut lisänäytöksiä, joiden katsotaan voivan vaikuttaa asiaan, olkoon sama laki, ellei syytöksenalainen tahdo itse hankkia näytöksiä.

29 §. Kunniatuomioistuimen jäsenillä olkoon, puheenjohtajalla siitä ilmoitettuaan, oikeus tehdä syytöksenalaiselle ja todistajille kysymyksiä.

30 §. Ennenkun tutkimus lopetetaan, on syytöksenalaiselta tiedusteltava, onko hänellä vielä jotakin lausuttavana asiassa. Suuremmissa jutuissa saa syytöksenalaiselle hänen pyynnöstään myöntää korkeintaan kolme päivää aikaa kirjallisen loppulausunnon antamista varten.

31 §.Kunniatuomioistuin olkoon tuomionvoipa ainoastaan kun kaikki jäsenet ovat tuomioistuimessa läsnä.

Ennen tuomion ja muun päätöksen tekemistä on keskusteltava ja, jos ilmaantuu eri mieliä, äänestettävä. Keskustelun ja äänestyksen aikana ei syytöksenalainen saa olla saapuvilla, mutta tehty päätös on hänelle heti julistettava.

Jos joku jäsenistä haluaa päätöksen tekoon ryhdyttäessä lähemmin miettiä asiaa, lykättäköön se korkeintaan kolmeksi päiväksi; ja on jokaisen jäsenen sillä välin valmistauduttava antamaan lausuntonsa.

Äänestyksen tapahtuessa lausukoon ensin mielipiteensä virka-arvossa alin tahi, jos on useampia saman arvoisia, virka-arvossa nuorin, sekä sen jälkeen muut arvonsa ja ikänsä mukaisessa järjestyksessä.

32 §. Pääasiasta äänestettäessä on ensin, erikseen jokaisesta hairahduksesta, josta syytöksenalaista on syytetty, ratkaistava, onko hän tehnyt teon, joka on omiaan vähentämään kunnioitusta upseeristoa kohtaan. Ellei enemmistö ole vastanut [pitää olla vastannut] tähän kysymykseen myöntävästi, on syytöksenalainen vapautettava.

Muussa tapauksessa on sitten päätettävä syytöksenalaisen rangaistuksesta. Tätä koskevaan äänestykseen älköön ottako osaa jäsen, joka on tahtonut vapauttaa syytöksenalaisen, vaan on hänen katsottava yhtyvän lievimpään lausuntoon. Jos rangaistuksesta on esiintuotu useampia kuin kaksi mielipidettä eikä millään niistä ole enemmistöä, luettakoon ankarin lausunto lähinnä lievempään mielipiteeseen.

Olkoonpa kysymys syytöksenalaisen syyllisydestä tai rangaistuksesta, antakoon jokainen jäsen, vapaasti harkittuaan kaikkia asiassa esilletulleita seikkoja, lausuntonsa velvollisuutensa ja omantuntonsa mukaan.

Jos hairahdus on vähäinen tai hyvin kauan aikaa sitten tapahtunut, voivat nämä seikat harkinnan mukaan olla aiheena syytöksenalaisen vapauttamiseen tahi hänen rangaistuksensa lieventämiseen.

33 §. Jotta syytöksenalainen voitaisiin julistaa velvolliseksi eroamaan virastaan sotaväessä, pitää divisionan kunniatuomioistuimessa vähintään viiden ja erillisen prikaatin tahi merisotaväen kunniatuomioistuimessa vähintään neljän jäsenen olla siitä yhtä mieltä.

Jokaisen muun päätöksen tekoa varten, koskekoonpa se oikeudenkäyntiä tahi itse asiaa, riittää että jäsenten enmmistö on siitä samaa mieltä.

34 §. Jokaisessa kunniatuomioistuimen ratkaisemassa asiassa on tuomio, joka kaikkien asian päättämiseen osaaottaneiden tulee allekirjoittaa ja johon myöskin tuomion perusteet on merkittävä, kahdeksan päivän kuluessa asian ratkaisemisesta lukien lähetettävä asianomaiselle divisionan, prikaatin tahi merisotaväen päällikölle. Tuomion mukaan on liitettävä asian käsittelystä tehty pöytäkirja, johon on otettava myöskin oikeudenkäynnin kuluessa tehdyt päätökset perusteineen ja tapahtuneine äänestyksineen, sekä muut jutussa kertyneet asiakirjat.

35 §. Jos tuomittu upseeri arvelee kunniatuomioistuimessa tapahtuneen oikeudenkäyntiin nähden oleellisen virheen, niinkuin ettei se ollut oikea tuomioistuin asiaa käsittelemään, tai että esteellinen jäsen on ottanut osaa asian käsittelemiseen, tahi ettei tuomittu ole saanut asianmukaista kutsua tuomioistuimeen taikka saanut esittää tarjoamiaan näytöksiä, tahi muuta sellaista, niin jättäköön hän 34 §:ssä säädetyn ajan kuluessa siitä kirjalliset muistutuksensa asianomaiselle divisionan, prikaatin tahi merisotaväen päällikölle, ja on tuomitulle sitä varten annettava tilaisuus puolessa äsken mainitusta ajasta sopivan valvonnan alaisena tutustua asiaan kuuluviin pöytäkirjoihin ja muihin asiakirjoihin.

36 §. Niin pian kun kunniatuomioistuimen pöytäkirja on saapunut 34 §:ssä mainitulle päällikölle sekä, milloin syytöksenalainen on tuomittu, tuomiota vastaan annettavan muistutuskirjelmän jättämistä varten säädetty aika on kulunut umpeen, tulee päällikön tarkastaa, onko asiassa noudatettu oikeudenkäynnistä kunniatuomioistuimessa voimassaolevia määräyksiä.

Jos silloin havaitaan oikeudenkäynnissä tapahtuneen oleellisen virheen, kumotkoon päällikkö tuomion ja, ellei virhe koske tuomioistuimen pätevyyttä, lykätköön asian uudelleen kunniatuomioistuimen käsiteltäväksi.

Päällikkö älköön muusta kuin tässä mainitusta syystä kumotko tai muuttako tuomiota.

37 §. Jos kunnaituomioistuimen tuomio määrää upseerin velvolliseksi eroamaan virastaan eikä asianomainen päällikkö ole 36 §:n säännöksen mukaan oikeudenkäyntivirheen takia kumonnut tuomioistuimen tuomiota, alistakoon päällikkö tuomion valtionpäämiehen lopullisesti tutkittavaksi. Jos ei valtionpäämies katso olevan syytä tuomion kumoamiseen, antakoon päällikkö, saatuaan ilmoituksen valtionpäämiehen päätöksestä, siitä tuomitulle tiedon ilmoituksella, että hänen on kolmen päivän kuluessa tiedon saamisesta jätettävä päällikölle erohakemuksensa.

Ellei sellaista hakemusta jätetä, on päällikön viipymättä käskytoimin tehtävä esitys tuomitun erottamisesta; ja liittäköön hän sen mukaan tuomion ynnä muut jutussa kertyneet asiakirjat.

5 LUKU. Sovinto-oikeus kunnia-asioissa.

38 §. Jos upseerien kesken on tapahtunut kunnianloukkaus, johon ei sisälly kuuliaisuuden rikkominen tahi käskynalaisen sortaminen ja jonka ei myöskään katsota olevan 2 §:ssä mainittua laatua, ja jos ei kunnianeuvoston välityksellä ole voitu saada aikaan lain kanssa sopusoinnussa olevaa ja asiallisten arvon mukaista sovintoa, niin lykättäköön jommankumman asianomaisen pyynnöstä taikka muutenkin, milloin asianomainen päällikkö katsoo sen tarpeelliseksi, asian ratkaiseminen sovinto-okeuteen, [pitää olla sovinto-oikeuteen] johon kumpikin asianosainen valitsee yhden jäsenen oman joukkonsa tahi muun joukon upseeristosta ja nämä yhteisesti valitsevat puheenjohtajaksi esiupseerin tai kapteenin. Elleivät he voi vaalista sopia tahi jos asianosainen kieltäytyy valitsemasta sovinto-oikeuden jäsentä, asettakoon sovinto-oikeuden puheenjohtajan ja jäsenen sen kunniatuomioistuimen puheenjohtaja, jonka alainen kunnianloukkaukseen syyllinen on.

39 §. Sovintooikeuden [pitää olla sovinto-oikeuden] istuntoon kutsuttakoon asianosaiset, joiden on kutsumusta noudatettava sillä uhalla, joka on säädetty tottelemattomuudesta esimiestä kohtaan. Sovinto-oikeus koettakoon asianosaisia kuulustelemalla ja tarpeen vaatiessa muita selvityksiä hankkimalla saada selvän riidan aiheesta ja asian oikeasta laidasta sekä esittäköön sitten asianosaisille sellaisen sovintoehdotuksen, joka tuottaa loukatulle kohtuullisen hyvityksen.

Jos ehdotusta ei hyväksytä, on sovinto-oikeuden välitystuomiolla lopullisesti määrättävä asianosaisten noudatettavaksi lain kanssa sopusoinnussa oleva sovinto.

Jos asianosaiset hyväksyvät ehdotuksen, merkitköön sovinto-oikeus sovinnon pöytäkirjaan ja antakoon asianosaisten heti allekirjoittaa sen.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, 30 päivänä kesäkuuta 1919.

Valtionhoitaja:
Mannerheim.


Sotaministeri R. Walden.