Langennut tähti

Langennut tähti. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Mä hyrskien, huokaten kohta

Jo saavun läp’ elämän maan,

Ei Luoja, vaan sallimus johtaa,

Mä kohta jo levätä saan.

Voi entinen poistuva kulta,

Sun muistos on kyynelten vuo,

Mä vieraissa juoksen ja Sulta

Ei kenkänä viestiä tuo!

Ei laulaja konsana tiedä,

Miss’ onnensa tähtönen käy,

Ja silmäns’ ei katseita siedä,

Ei tuntonsa huomaavan näy.

Vaan luotansa täytyvi poistaa

Tuo aate: miss’ enkeli lie!

Sen muoto vaan taivaalla loistaa,

Vaan sinne ei johda mun tie!

Jos tuntis’ en elämän illan

Jo käyvän, niin toivoa vois,

Ett, Luoja ois laativa sillan,

Mi meidät viel’ yhtehen tois!

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.