Langennut tähti

Wikiaineistosta
Langennut tähti.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Mä hyrskien, huokaten kohta
Jo saavun läp’ elämän maan,
Ei Luoja, vaan sallimus johtaa,
Mä kohta jo levätä saan.
Voi entinen poistuva kulta,
Sun muistos on kyynelten vuo,
Mä vieraissa juoksen ja Sulta
Ei kenkänä viestiä tuo!
Ei laulaja konsana tiedä,
Miss’ onnensa tähtönen käy,
Ja silmäns’ ei katseita siedä,
Ei tuntonsa huomaavan näy.
Vaan luotansa täytyvi poistaa
Tuo aate: miss’ enkeli lie!
Sen muoto vaan taivaalla loistaa,
Vaan sinne ei johda mun tie!
Jos tuntis’ en elämän illan
Jo käyvän, niin toivoa vois,
Ett, Luoja ois laativa sillan,
Mi meidät viel’ yhtehen tois!


Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.