Lapinlahdella Kesäk. 16 p.

Lapinlahdella Kesäk. 16 p. Kirjoittanut Isak Hirvonen

Lapinlahdella Kesäk. 16 p. Tämän kuun 12 päivänä kello 12 päivällä tapahtui täällä tulipalo. Talo N:o 4 Karvasalmen kylässä, kaiken irtaimen omaisuuden kanssa meni poroksi. Tulen irtipääsemisestä ei tiedetä; sillä useammissakin tuli-sijoissa oli sinä päivänä tulta käytetty. Noin pari viikkoa takaperin paloi niinikään suurin osa kartanosta talossa N:o 11 Pajujärven kylässä, joka palo luullaan ukon-ilman sytyttämäksi.

Jokainen sääliväinen ihminen tuntee sydämen kipua, nähdessään ja kuullessaan tämmöisiä onnettomia uutisia vaikka seuraukset, joskin ovat surkeat, eivät aina ole yhtä paljo kurjuutta tuottavia. Armas lukija! Kait tuntenet tässäkin sydämellistä surkuttelemista ja sääliväisyyttä, kun saat tietää, että mainitussa Pietulan – nyt palaneessa talossa – N:o 4, Karvasalmen kylässä, jäi kolme ruokakuntaa: isät, äidit ja yhteensä lukien 20 (sanoo kaksikymmentä) ala-ikäistä – puolialastonta lasta kaipaamaan huonetta, vaatetta ja ruokaa!!

Taivaallinen Isämme, jonka kurittava käsi ei täällä lyö meitä aina ansiomme jälkeen, maan tämmöisten tapausten kautta vetää meitä puoleensa, niin katsoen parastamme, voinee tämänkin kovan koettelemisen kääntää kärsiväistä hyväksi ja parhaaksi. – Suotavaa olisi että apu-toimikunta, vaivaishoito ja kunnallishallitus aikanaan ryhtysivät joihinkin apu-toimiin tässä kamalassa kohtalossa. Tämä ja muidenkin kanssakäyväisten osanottavaisuus, ehkä vähemmilläkin lahjoilla, voisi huojentaa huolia heidän, jotka kohdanneen kovan kohtauksen alla huokaavat toivon ja epätoivon vaiheella:

”Elämä! tokko ansainnee

Ett’ luodut sua lausunee

Eloksi, elämäksi?

Tekijä ivan hirmuisen

Kourilla kuolon leikiten

Luot tiemme pimeäksi!

– O, elämä, O, elämä!

Sun kutsun kuolemaksi!

Syntyä emme ennätä,

Jo sanot: ””käyppäs kärsimään,

Maljasta tuskain maista””

– Taivas jos mettä sataisi,

Maa ruusut, kukat kantaisi,

– Mitäpä oiskaan tuosta?

Kun onnemme ja ilomme

Kuin virta saa pois juosta!

Voi Elämä! se riemujaan

On usein meille luovanaan

Antaissaan armautta:

Suo puolisonki rakkahan,

Suo’ sylin täyteen lapsia,

Suo kodon rikkautta;

Siin elämään, sen hyörinään,

Panemme luottamusta.

Tääll’ soudetaan ja huovataan,

Merellä elon melotaan,

Kyll’ kilvotukset kestää.

Tok’ ei oo yömme loputon,

Pimeekään päivä valoton;

Usko uupumusta estää.

Mä ihminen vaan uskon, sen

Ett’ Herran armot kestää!

Rosvoja laumanen kuleksii täällä, kaikenlaisia konnan töitä harjotellen. Muun muassa ovat he tappaneet yhden hevosen ja yhden lehmän. Ruunun-miehet liehuvat myöntäänsä heitä jahdissa, johon kuntalaisetkin ovat ottaneet osaa. Eräs rosvo kuuluu saaneen jo kuulan reisi-jänteesensä ja toiselta kanki-paukku kuuluu tehneen pää-kallon paikkaa vaille, vaan kuitenkin ovat päässeet käpälä-mäkeen.

Uuden kirkon rakennus käy paraillaan. Viime sunnuntaina annettiin ovien ja lasien nikkaroiminen urakkamiehelle; lasin ja oven reikiä on yhteensä yhdeksänkymmentä kolme (93). Aikomus on vielä antaa urakkamiehen tehdä penkit, kuori y. m. Jo on seurakunta saanut lainaa, paitsi vähempiä summia, myös korkealta kruunulta 20,000 markkaa. Jos vielä saataisi vähä, noin 10,000 lisää, niin voitasiin saada tänä syksynä kirkko valmiiksi. –

Ilmat ovat nykyjään ihanat, toivotaan hyvää vuotta. Oliskin se tarpeen, sillä rahan ja elon puute on sangen tuntuva ja kerjäläis-tulvista ollaan pääsemättömissä. Terveyden tila on hyvän puoleinen.

Kansalainen [Isak Hirvonen].

Lähde: Savo 27.6.1879.