Lappalaisten luonnon taipumukset ja awut kuin myös wiat

Kuvauksia olosta ja elannosta Lapissa.

Lappalaisten luonnon taipumukset ja awut kuin myös wiat. Kirjoittanut A.A.

Lappalaisten luonnon taipumukset ja awut kuin myös wiat.

Lappalaisten pienet lapset owat aiwan lihawia sekä kaswoiltansa että ruumiiltansa; mutta kaswaessa wähitellen katoo tämä lihawuus. Tähän on syynä se, että lapset hoidetaan pienempänä paremmin. Niin kauwan kuin imewät, saawat he ruokaa tarpeeksensa; mutta senjälkeen ainoastaan henkensä piteeksi. Lappalaiset owat laihoja, erinomattain miehet: heillä on suuri suu, ja heikot silmät.Silmän heikkous on joko syntymästä eli tulee se siitä alinomaisesta sawusta, kuin on heidän kodissansa ja huoneissansa, eli waikuttaneeko sitä se alinomainen pyry-ilma ja alinomainen katsanto walkoiseen lumeen, joka likimiten wuoden ympari peittää maan. Sen siiwottomuuden tähden, kuin on heidän majoissansa, kuin myös sen alituisen sawun kautta ja kalan raswalla woideltuin waateitensa tähden myötäseuraa heitä paha haju. Lappalainen kärsii kowaa kuumuutta ja kylmyyttä ilman wahinkoa terweydellensä. Kaupungista ostetuita lääkityksiä ei hän juuri usein täytä, ja jos hän niitä tarwitsee niin ostaa hän pippuria, ingefeeraa, pirunpaskaa, sokuria ja kamfertiä, näillä parantaa hän kaikki kipunsa. He owat notkiat ja suuri joukko heitä taitaa istua pienessä sijassa, pitain jalkojansa allansa tuolin werosta. Suksilla owat he taitawat kulkemaan: korkeimpainki tunturien ylitse menewät sanomattomalla nopeudella ja laskewat myös itsensä alas nyrkemmistäki ahteista. Niin pian kuin lapset käwellä taitamat, alkamat he suksilla liikkua. He owat aiwan taitawat ajamaan poroilla myös nyrkeimmissätt ahteissa, ja heittämät ajohihnan poron selälle ja wetäwät sen takaisin niin taitawasti että sen tuskin näkee. Niinkuin tunturi-Lappalaiset owat nopsat poron ajoilla, niin owat myös kalastajat taitawat kowimmaössaki kosken kuohussa sauwoa ylös weneensä. — Lappalaiset tekewät pieniä lusikoita poron sarmista, ja muutamat taitawat tehdä astioita ja weneitäkin. Owat taitawat ampumisessa. Muinais-aikoina ampuivat he nuolilla, mutta nykyjään ampumat he luoti-pyssyillä. — Mitä heidän wikoinsa tulee, niin owat usiammat heistä taipuwaiset juopumukseen, haureuteen, warkauteen ja petkokseen kaupassa. He elämät sovinnossa ja tasaawat mieluisin sen wahan tawaran kuin heillä on tarwitsewan tarpeeksi. Mitään ei Lappalainen enämmin halaja kuin wiinaa ja tupakkia. Wiinan puutteessa haistelewat he wiina-astioitansa ja tupakin puutteessa pureskelemat niitä puun paloja, joiden ympärillä tupakki-käärö ollut on. Taitawat myös pieneksi leikellä sen nahkapussin, jossa tupakkia tallitettu on, ja panna siitä palaisia hampaaseensa. Koska suuri tupakin puute on, niin wiljelee aina 10:neen mieheen asti samaa piippua, sillä tawalla että ensimäinen wetää muutaman sawun, antaa sitten piipun toiselle ja niin ympäri jokaiselle kuin seurassa on, kunne tyhjänä joutuu wiimeiseksi antajan eli ensimäisen käteen takasi. Lappalaiset käyttämät kylmää wettä jokapäiwäiseksi juomaksensa. Tähän sekoitetaan lunta taikka jäätä, että kvlmänä pysyy. Poron hoidolla eläwä Lappalainen rakentaa mieluisin kolonsa siihen paikkaan, jossa wettä saa. Jos niin olisi, ettei hän senkaltaista paikkaa löydä, niin sulattaa hän juomawetensä lumesta. Tämä on pahanma'ullinen juoma. Lumi sulatetaan joko padassa eli kupari-kattilassa; tästä niinkuin sawustakin saa se pahan ma'un. Sankaltaisissa paikoissa, joissa suulla ei taideta juoda, imetään pillillä wettä janon sammuttamiseksi. Koska Lappalainen talwella pulkassa ajaa, niin on hänellä aina kirwes myötä, että sillä saa awennon jäähän. Miehet owat ne kuin ruuan walmistawat. Astioita, joista syödään, harwoin pestään: ne nuollaan taikka pyhitään etusormella puhtaaksi.

A.A.

Lähde: Suometar, n:o 19, 15.5.1857