Lapsellinen Lapsen Laulu
| Lapsellinen Lapsen Laulu. Kirjoittanut Pietari Ticklén |
- Nuku’, Nuku’, lapsukainen!
- Levähä levon ajalla
- Viel’ on tyven tuuvitella
- Satamasa suojasesa.
- Eivät huolet herättele’
- Äitin helmasa hyväsä;
- Eivät viettele valehet
- Isän polvella ilosen.
- Mutt’ on myrsky kuuluvisa
- Meren mentävän selällä;
- Jo on Aalto näkyvisä
- Suulla sataman sulosen.
- Minä laulan lapselleni
- Ettei kuulusi kohina,
- Eikä hyöky herättäsi
- Huolten pahalta perältä.
- Nuku’ vielä, pienoseni!
- Viel’ on lepoa vähäsen;
- Viel’ on äiti laulamasa
- Lapsen kätkyen sivulla;
- Vielä Isä kattomasa
- Koti kartanon kaluja.
- Mutt on selkä souvettava,
- Kerran mentävä merelle,
- Joll’ ei tunnu’ toisen jälki
- Eikä entiset johata’.
- Oman onnesi nojasa
- Kiikut siellä sinne, tänne;
- Menet myrskyn vietävänä,
- Tuulen tuuviteltavana.
- Huolten henki purjehisa,
- Valehen väki peräsä.
- Vaan on tähti taivahalla,
- Viitta kirkas kiiltämäsä;
- Sitä silmällä pitele’!
- Jos sen pilvet peittäsivät
- Pahan ilman pauhatesa,
- Eli valet viettelisi
- Hahtes harhalle polulle,
- Taasen ilman ylettyä,
- Hattaroitten hajottua,
- Käännä kulkus oikiahan,
- Keulasi matkan mukahan,
- Ettäs sinne ennättäsit,
- Pääsisit pahasta säästä,
- Kuhun on isäsi mennyt,
- Äitis ennen ennättänyt.
- Siellä nukut nurmen alla,
- Levähät väsyttyäsi,
- Meren mentävän takana,
- Tuolla puolen pahan salmen.
- Siellä Tuoni tuuvittaapi,
- Lepo laulaapi sinulle:
- Nuku’ nuku’ nurmen alla
- Levähä’ väsyttyäsi!
- Kyllä Herra herättääpi
- Luodun lapsensa lovesta
- Isinensä, äitinensä,
- Paremman elon ilohon,
- Kusa virret viisahammat
- Laulut laitetut paremmat.
- Nuku’, Nuku’, lapsukainen!
- Levähä’ levon ajalla.
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia -lehden vuosikerta 1829, 25. heinäkuuta s. 3–4. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 27.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Oulun Viikko-Sanomia, vuosikerta 1829. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ovs/ovs_1829_rdf.xml.