Lapsi ja äiti

Lapsi ja äiti. Kirjoittanut Antti Mäkinen

»Oi kurjaa osaa! Köyhinä vaan

Elää saamme, kuin tomussa maan

Nuo matoset pienet tuolla.

Nälkää, vaivaa, tuskia ain’

Kärsiä saamme ja rikkaat vain

Levossa elää ja kuolla.»

Niin lausui lapsi; äitipä loi

Katsehen hellän lapsehen:»Oi!

Lapseni, ennen voisit

Miettiä: Köyhyys, vaivaa jos tuo,

Kuitenkin sielulle iloa suo,

Kuin rikas olevas soisit.»

»Sill’ aarteet ihmisen kalleimmat

Ja sielun tavarat puhtaimmat

Voi köyhäll’ useimmin olla:

Nöyryys, mielen puhtaus, toivo

Luojahan luja, luottamus oiva,

On taivaan tavara heillä.»

»Vaan rikas päinvastoin usein on

Ylpeä, turmeltunut, iloton:

Tuskat tuntoa kalvaa.

Hänt’ ahneus vaivaa, himot saa

Yhä valtaa, puhtaus katoaa,

Sairaus voimia halvaa.»

»Vaan paitsi näitäkin muista nää

Asiat: ei ole osuus tää

Pieni omamme täällä;

Se armolaina Luojalta vaan,

Joka meille antaa armostaan

Perinnön pilvein päällä.»

Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.