Lasten opettajille
| Lasten opettajille. Kirjoittanut Simo Korpela |
- Vedet vihmovat maita ja lämmintä on,
- Maa vihreäks’ käypi ja lehtehen puu.
- Mene laaksohon, metsään, vuoristohon!
- Elo uus’ esiin kaikkiall’ ilmaantuu!
- Kas lapsia leikkii ympärillämme
- Ja naurunsa kirkkaana kaikaa.
- Ilo viehkeä syttyy sydämissämme:
- He viettävät nyt kevät-aikaa.
- Ja maamies puuhaapi pellollaan,
- Pesän puuhissa lintunen liidättelee;
- Kevätkylvöä toivossa toimitetaan.
- Miten syksyllä vaivat ne palkittanee?
- Niin, lapsonen, nyt sun on kylväntä-aikas,
- Kuka peltosi kylvölle hoitaa?
- Nyt sielus on puhdas ja luontosi raikas,
- Miten lie se, kun syksysi koittaa?
- Kevätkylvöt ne taidolla toimitettiin,
- Ei säästetty huolta, ei vaivoja, ei,
- Ojat luotihin, pois rikat perkaeltiin.
- Mut halla se taas jyvät tähkistä vei.
- Moni lasna on hoidettu, hoivattu taiten,
- Kuin kukkasta kuninkaan tarhaan,
- Hyvän tielle ain’ ohjaten, vaaroista kaiten.
- Moni sittekin joutui harhaan.
- Ei maamies uuvu, ei uuvu hän vaan,
- Tuho vaikka sen viljat jo kallihit vei.
- Hän kylvääpi peltonsa uudestaan
- Ja päättää: ei ain’ epäonnistu, ei.
- Joku harhalle jää hyvin kasvatetuista,
- Usiammat ne saa elon-arvat,
- Mut kaltoin kasvatetuista, se muista:
- Tien taivahan löytävät harvat.
- Oi siemenen kylväjä taivaallisen,
- Tätä muista ja toivossa toukoa tee!
- Ei turhaa työ ole uskollinen:
- Tekijänsä se kalliisti palkitsee.
- Oi aattele kultaista korjuuaikaa,
- Sato kallis kun täyttävi aitat
- Ja niittäjän-laulut kirkkaana kaikaa,
- Tätä muistaen unhotat haitat!
- Tätä aatelien unhotat pettymiset,
- Ain’ uskossa nostaen pystyhyn pääs.
- Niin elpyvät toivehet sammunehet
- Ja voimia uusia saat elämääs.
- Kevätpelto on pehmeä ympärillänne,
- Se vartoo kylväjän jalkaa.
- Oi armo, se teidän kylvämänänne
- Voi taivaalle kasvunsa alkaa.
Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.