Lasten riemut

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lasten riemut.

Kirjoittanut Immi Hellén


Kun henkii kesätuulet
ja nurmi vihannoi,
ja leivon laulun kuulet
ja paimenpilli soi,
sä silloin huone heitä,
käy leikkiin mieluiseen,
kun raitis metsä meitä
taas kutsuu vieraikseen.
Kas täällä leikit lyödään
juurella koivujen,
ja täällä herkut syödään
parissa perhosten.
Nyt kesä parhaintansa
on pannut pöydälleen,
kun mettä, marjojansa
se tarjoo vierailleen.
Kun sitten saapuu talvi
valkeine vaippoineen,
käy silloin lapsiparvi
huipulle jyrkänteen.
Ja sieltä kelkka lentää
kuin huimin hepo vaan,
– ei kalpeaksi kenkään
saa jäädä poskeltaan.
Ja jos on kesä, talvi
tai lienee synkkä syys,
ei huolta, kunhan kestää
ainainen ystävyys.
Kun taivas ruskottaisi
ja tuikkis’ tähdet vaan,
ja kunhan kasvaa saisi
nää lapset Suomenmaan.

1898.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.