Lasten riemut
Ulkoasu
Lasten riemut. Kirjoittanut Gottfried August Bürger |
suom. Immi Hellén |
- Kun henkii kesätuulet
- ja nurmi vihannoi,
- ja leivon laulun kuulet
- ja paimenpilli soi,
- sä silloin huone heitä,
- käy leikkiin mieluiseen,
- kun raitis metsä meitä
- taas kutsuu vieraikseen.
- Kas täällä leikit lyödään
- juurella koivujen,
- ja täällä herkut syödään
- parissa perhosten.
- Nyt kesä parhaintansa
- on pannut pöydälleen,
- kun mettä, marjojansa
- se tarjoo vierailleen.
- Kun sitten saapuu talvi
- valkeine vaippoineen,
- käy silloin lapsiparvi
- huipulle jyrkänteen.
- Ja sieltä kelkka lentää
- kuin huimin hepo vaan,
- – ei kalpeaksi kenkään
- saa jäädä poskeltaan.
- Ja jos on kesä, talvi
- tai lienee synkkä syys,
- ei huolta, kunhan kestää
- ainainen ystävyys.
- Kun taivas ruskottaisi
- ja tuikkis’ tähdet vaan,
- ja kunhan kasvaa saisi
- nää lapset Suomenmaan.
1898.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.