Laulajapoika (laulu)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laulajapoika

Kirjoittanut Hj. Nortamo
Säveltänyt Sulho Ranta.


Ei tään pojan laulua kaihot kanna
eikä synnytä murheet suuret.
Elinvoimaa ei sille murheet anna,
ilon tunteissa sen on juuret.
Valo konsa vain hetken kiitävän
luo rintahan onnen taikaa,
niin silloin ma virttäni vieretän
ja mun lauluni soi ja kaikaa.
On langennut, varmasti lankee vasta
Elon tielleni varjo musta,
Tosi tulla voi toivomattomasta,
Tupa tuulen vain toivotusta.
Vähät siitä! On vallan paikallaan,
Jos muutteheks onni vaihtuu.
Käy päiväkin pilvihin toisinaan,
Mutta synkätkin pilvet haihtuu.
Ja silloin mun lauluni kaikuu taasen,
Kesä olkoon tai talven valta.
Sillä aiheensa on, se aina saa sen,
Ilon etsii se hangen alta,
Vilun viimoilta saa sen syksysään
Ja täyskesän kukkasilta,
Saa ripsistä puhkeevan tähkäpään,
Käen kultaisen kukkumilta.
Niin laulu suo lohtua kiusatulle,
Hymyilee koko maailman piiri,
Ja se riemuisin soinnuin vastaa mulle,
Väre kaiun kun kaukaa kiirii.
Suru syämeni kaikkoo kauas pois,
Ma taas elän auvon aikaa,
Ja on kuin ei huolia lainkaan ois,
Kun mun lauluni soi ja kaikaa.


Lähde: Nortamo, Hj. 1925: Laulajapoika: lauluja ja nuotteja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.