Laulajat (Strindberg)
| Laulajat. Kirjoittanut August Strindberg |
| Suom. Aarni Kouta. |
- Laulajat!
- Miten kauan tahdotte kehtolaulua laulaa
- ja helyjä, tiukuja nuorelle polvelle helistellä?
- Yhä vielä, miks’ pulloja, tutteja tarjoatte?
- Te ettekö nää, miten maito nuori on koskematonna?
- Laps’ hampaat on saanut!
- Laulajat!
- Miten kauan pieniä tahdotte peloitella
- te kuvilla mörköjen, rääsyihin käärittyjen?
- Te ruosteiset haarniskat, miekat yhtehen kootkaa
- ja viekää ne vihdoin Museoon, Pohjoismaiden
- katseltaviksi.
- Laulajat!
- Miks’ ihanteista, pettyneistä vain ruikutatte?
- Asioista ja töistä on kullakin ajalla aatteet;
- ja todellisuudesta meillä on aattehemme!
- Te aatteillenne uskollisiksi jääkää;
- petä omaamme emme!
- Laulajat!
- Te korkeasta miks’ laulatte äänin korkein?
- Se korkea, jonka elämä tarjoo, on korkeinta meistä.
- Miks’ kauneuden varjoa totena pidätte vielä?
- Niin kauan kuin varjo on kaunis, tosirumaa on aina.
- On rumuus totta!
- Lau1ajat!
- Serenaadit haikeat vaietkoot kuutamoyössä!
- Vaikk’ ikkunoissa kynttilät vielä loistaa,
- on ihanne patjoillensa jo levolle mennyt.
- Tuo vanhus jo vanhahtavaksi alkaa käydä
- ja yörauhan vaatii.
- Laulajat!
- Yöilma jos ääntänne sorjaa ei särkenyt liene
- ja uusia lauluja teillä jos oppia mieli;
- vanha kaunotar nukkuu, te myös hänen nukkua suokaa.
- Me yhdessä uudelle päivälle laulamme laulun,
- on aurinko noussut!
Lähde: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittaneet Anna-Maria Tallgren, Martti Haavio ja Kalle Sandelin. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.