Siirry sisältöön

Laulannan vapaus

Wikiaineistosta
Laulannan vapaus

Kirjoittanut Anna-Reeta Korhonen


Olis mielessä minulla
Tuota konstia kokea,
Tokkohan sanoja saisi
Runowärssyä wähäsen,
Jolla wastaisin wakaasti
Sukuserkkuni sanoja,
Joita sain Satvosta nähdä
Runolause laatuisina.
Nepä henkeni herätti
Wanhuutensä waiwuksista,
Nuoren innoksi isoni
Wielä kerran wirkkämahan.
Lauloipa isäni ennen,
Paawo Korhonen pakisi,
Pojasta jo polwi muuttui,
Laulu loppui lapsistansa.
Eikä wielä wirttä kuulu
Waikkapa jo neljäs polwi
Paneteikse partasuuksi;
Waan ei laulun laatiaksi
Vaadita sukua suurta,
Kaiwata ei konsanahan
Runojoiksi ruhtinoita.
Kell’ on kieli, kellä mieli,
Sepä laulun laatikohon.
Liwertääpi lintusetkin;
Kaikki korpit ja warikset
Itsekukin äänellänsä
Wirtensä wirittelevät.
Siispä sinäkin Simonen,
”Laiha poika” laulawainen,
Laula aina ahkerasti
Kun jo wapaus wallitseepi
Kielellämme kaunihilla;
Laula iltojen iloksi,
Aamukullan kunniaksi
Suloudeksi Suomellemme,
Isänmaallemme iloksi,
Ylistykseksi Jumalan,
Kiitokseksi kaikkiwallan.


Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.