Lauloi ennen laululaumat

Lauloi ennen laululaumat Kirjoittanut Johan Bäckwall

Lauloi ennen laululaumat,

Sulomielin soittelivat

Äänellä helisevällä,

Kuminalla kultarinnan,

Lauloi puista, lauloi maista,

Lauloi luonnon laitoksista,

Lauloi päivistä pahoista,

Lauloi päivistä hyvistä.

Lauloi ennen laululaumat,

Kultarinnat ruikutteli

Suomen suurilla saloilla,

Kaunihilla kankahilla,

Lauloi vierillä vesien,

Vetten päällä veisaeli

Ajalla suven suloisen.

Soitot kaikui kankahille,

Laulut laaksoihin leveni;

Tuot’ oli korvain kaunis kuulla,

Sulo mielien mitellä.

Eipä nyt laula laulurinnat,

Kultarinnat kuikuttele,

Että laulu luonnon saisi,

Sulo soittoihin sopisi.

Halla on pannut laulun luonnon,

Kylmä laulajat lumonnut,

Pakkanen pojes ajanut;

Talvi jättänyt jälille

Tiaset tirisemähän,

Varpuset valittamahan,

Harakat hakattamahan.

Kyll’ on tuolla toisiaki

Lintuja liriseviä,

Laulun soman laatioita,

Ouon äänen antavia,

Tuolla siisteissä saleissa,

Kamareissa kaunihissa,

Hyvin sievissä häkeissä.

Mutta ne lihavat linnut

Eivät Suomea suloita,

Vieras on kieli, vieras mieli,

Eikä luonto laulujensa

Suomen luontohon sopiva.

Siksi ne laulut laulajoiden

Eivät kaiku kankahille,

Eivät laaksoihin levene.

Kun kerran kevät tulisi,

Suvi luonnon lämmittäisi,

Saisi Suomikin sulonsa,

Isänmaammekin ilonsa,

Luonto loisi laulurinnat,

Luonto laulajat tekisi.

Suomen kieli, Suomen mieli

Loisi soittoja somia,

Jotka kauvas kaikuisivat

Oman Suomemme sulona,

Ilona, imantehena.

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.