Laulu. Suomen-linnan Pää-linnasta
| Laulu. Suomen-linnan Pää-linnasta. Kirjoittanut Herman Emanuel Hornborg |
- On yksi linna onnella,
- väkevällä virralla,
- Suomen-linnan suoja.
- Luonnosta lopen vahvasta,
- vanhakunnan varasta,
- tukeluuten tuoja.
- Kaupunki kaunis tykönä,
- vahvuutensa väkenä,
- jossa isot muurit.
- Tain kelpo nimi käänetty,
- viipuriksi väänetty,
- kuins näit täällä kuurit.
- Ja Kansat monet katuilla,
- ruotsalaiset raiteilla,
- tänne sisään tuli.
- Vaan Venäläinen vahvisti,
- usiasti nutisti,
- kuin sytän hällä suli.
- Onkos nyt pakko ollutkan,
- taikka niitä tuskiakan,
- Keisaritten alla?
- Eikös He kaikki kaunista,
- vaivoissamme vahvista
- Armon Jumalalla!
- Karjalan Kansa Kaupunkin
- Jääskenmaalle tehnytkin,
- Toisen tilan paikkoin.
- Se vanha paikka niemellä:
- Vanha Viipuri*) nimellä,
- rakenettu rotkoin.
- Siell’ on nyt tarha suloinen,
- ihana ja iloinen,
- ansarit kans aivan.
- Ja monta muuta mainita,
- rohkiasti runota,
- paitse paljon vaivan.
- Vaan nyt on meillä vanhasta,
- puhe pesälinnasta,
- lopen sillan luona.
- Tai on myös nähä tukela,
- Suomalaisten sukkela,
- vaikka minä vuonna.
- Näin ompi ratki rannassa,
- suomen meren lahessa,
- linnan tämän laita.
- Kuin on juur’ tänne katsottu,
- kelpo lailla rakettu,
- linnan lippu kaita.
- Kans isot kivi kartanot,
- ajalliset asunnot,
- suomeen laulun suovat.
- Ja linnan muurit mokomat,
- saattavat kans sanomat,
- tukeluuten tuovat.
H[erman]: E[manuel]: H[ornborg].
*) Vanha Rustholli, jonka on omistanut ja kaunistanut Herra Ambassadöri Baroni von Nicolai vainaja, ja kutsutaan nyt: Mon repos (minun leponi elikkä lepokammioni).
Lähde: Turun Viikko-Sanomat 21.5.1831.