Laulu (1830)
| Laulu *). Hyvä liitto helleyden, Lujat luonnolla sitehet. Kirjoittanut anonyymi |
- Somas on sanan muasa
- Tosi kätketty takana
- Viritetyn vertauksen,
- Eli kelpo kuvauksen,
- Laulajalla leikkisellä.
- Siis mä laulan leikilläni
- Tytön lempiän tapoja,
- Miehen muotoa vikevän.
- Enpä laula’ lahjan vuoksi
- Enkä hinnalla huhuile’.
- Joka kiitti, kiittäköhön;
- Joka moitti, moittikohon.
- Kuin ma laulan lystikseni
- Enkä palkalla pajata,
- Niin mä laulan lempeyttä,
- Laulan luonnon lausehia,
- Ihanimman ihmehiä.
- Laske’ luonto lauseheni,
- Tunto intoni taluta’,
- Huomioni herättele’!
- * * * *
- Leena lakson perukasa,
- Hieno helma hettehellä,
- Kylvetyitä kukkiansa,
- Kasvaneita kaunihisti,
- Kastoi kirkkaalla vedellä,
- Hoiti huolella hyvällä;
- Lehet siivoin levitteli,
- Nyhti poijes roska-ruohot,
- Kukat kauniisti kohotti
- Lymystänsä loistamahan.
- Kasvo lakson kahen puolen
- Mettä suojanen somasti:
- Ijän puolella ikuinen
- Kuusikko kumahteleva,
- Josta kaikku kaunihisti
- Leenan laulu lempeimmän
- Kuin hän kuttu karjahansa
- Villuria vikkelöitä,
- Karittoita kaunihia,
- Laitumelle laksohonsa.
- Eli laulo, liverteli,
- Ilmarisen ihmehiä,
- Mettän Tapion tapoja,
- Sukkamielen suosiota.
- Lännen puolella lähellä
- Kasvo kantahan kylesä
- Lehto kaunis koivuinensa,
- Leppinensä, lehvinensä;
- Pääsä vartalon valavan
- Tukka tuulesa tuhisi.
- Siellä linnut liverrellen
- Virsiänsä visertelit.
- Etelästä estämättä
- Paisto päivä hellitellen,
- Lensiälle lähtehelle.
- Siitä vettä simahuuli,
- Sinisilmä, punaposki,
- Kylän kukka kukkihinsa
- Kanto kannulla somalla,
- Kupin kuvusa kuletti,
- Kukkulaisen kupehelle,
- Jonka harjalla takana
- Pohjas puolella punotti
- Isän kartano komia,
- Äitin koti kalleimman,
- Tämän kukkulan sivuhun
- Oli Leena laittanunna
- Kukka-maan ja mansikoita
- Kaunihisti kasvamahan.
- Kukat kuulsit kullan lailla,
- Marjat metenä sulaisit,
- Suuhun saatua suloiset.
- Näitä Leena lempiästi,
- Hoikka, siro hempiästi
- Hoiti huolella hyvällä,
- Mehu-mieli maistatteli.
- Hällä vartalo valettu,
- Povi kaavahan kuvattu,
- Silmät suloiset, siviät,
- Loistit loistolla kuvaten
- Sielun puhtahan perukat.
- * * * *
- Mikäs kumu kuusikosta,
- Rysket risu-männiköstä,
- Leenan säikytti samalla
- Hiljasesta hekumasta?
- Ilves ilkiä elävä,
- Mettän koira, tuli-koipi,
- Lensi lehtohon lymyhyn,
- Niinkuin nuoli nopiasti
- Jousen jäntehen edestä.
- Lauri laukkasi jälesä,
- Toisen talon pulska poika,
- Niinkuin tuima tuulispuska
- Pahan ilman pauhatesa.
- Murha mielesä syteepi;
- Ampu aset kainalosa
- Valmistettu, tulta vailla,
- Miehen tuumahan tytyypi.
- Siitä luovit laukiavat,
- Pahat pallit paukahtavat,
- Joit’ ei palota’ pania
- Eikä takasin tavota’
- Miehen mieli menneheitä;
- Ennenkuin veri valuupi
- Särjetystä syämmestä
- Mettän kuolevan kapehen
- Eli vaino-vihollisen.
- Tämä miehen mieluhinen,
- Varsin totinen, toveri
- Oli Laurin leikkikalu
- Ollut pienestä pitähin.
- Vaikk’ olit isot isällä
- Vanhat vainiot avarat
- Monin kerroin kynnettävät;
- Sekä jakso että joutu
- Lauri kiivas kynnökseltä
- Taikka kontion kisahan,
- Eli ilveksen parihin,
- Mettäläisten metelihin,
- Muitten miesten levätesä.
- Nyt hän ilves-innosansa
- Lakson poikki lentähisä
- Polki Leenan puolukoita,
- Neijon kukkia kukisti.
- ”Älä lennä Lassi kulta
- ”Kovin kohen korsiani,
- ”Älä kukkia kukista,
- ”Maahan pole’ marjojani.
- ”Annanpa minä sinulle
- ”Kerran maastani makiat
- ”Mansikoita maistiaiset.
- ”Jospa siivolla sivutte
- ”Menet minun marjojani,
- ”Etkä koske’ korsihini
- ”Etkä kukkia kukista’,
- ”Niin mä haen hattuhusi
- ”Kukan kuultavan komean,
- ”Niin mä heti hettehestä
- ”Juoman nouvan juodaksesi
- ”Kupin kullatun kuvusa,
- ”Eli heti helmastani
- ”Kaajan marjat kahmaloosi. ”
- Leena lempiä rukoili,
- Liverti ihana impi.
- Lauri paikalle pysähty
- Eikä tiennyt, eikä tainnut
- Aivosansa arvaella’
- Mikä piti, mikä paino,
- Mikä esti ehtimästä
- Ison ilveksen parihin,
- Jälille jäneksen syöjän.
- Älä viivy’ veikkoseni,
- Älä silmi’ silmilläsi
- Silmät sinun solmiavat,
- Näkimesi näännyttävät –
- Älä kuule’ korvillasi!
- Kovin on sana suloinen
- Suloisesta syämmestä,
- Immen lausehet ihanat,
- Sini-silmän, sima-huulen,
- Puna-posken puhuttua –
- Äläkä Leena lähesty’
- Kuppinesi, kukkinesi,
- Ett’ on lämmin Laurin povi,
- Kovin syän syttynynnä!
- Varo’ ettei vahingosa
- Kulje kukkasi muasa,
- Kulje’ kuppisi kuvusa,
- Syän-parkasi samalla
- Laurin haltuhun ijäksi!
- Ei sun juomasi jähytä’
- Laurin lämmintä syäntä,
- Eikä vesi viruttele’
- Rakkautta rinnastansa.
- Vesi, viinana tulesa,
- Liekin lisäksi tuleepi
- Pojan palavan povesa,
- Syttyneesä syämmesä –
- Lauri lähe’ liukkahasti!
- Jo on riistasi ripiä
- Virstan pääsä vähintäänkin.
- Katto’ Leena kukkiasi,
- Nosta’ lehviä lymystä,
- Jotka itte juostesasi
- Vettä kirkasta kupilla
- Notkelmasta noutamahan
- Hämmentelit helmoillasi!
- Eivät tottele’ totista
- Mieli-miehen manausta
- Luonnon lausehet vetävät
- Leenan huolen hetteheltä,
- Laurin innon ilveksistä
- Sulavahan suosiohon,
- Luonnon liittohon lujahan.
- Lauri Leenalle saneli,
- Puheli pohatta poika:
- ”Hempuni, hunaja huuli,
- ”Mesi-mieli kultaseni!
- ”Ota’ minä orjaksesi,
- ”Orjaksesi omaksesi!
- ”Tule’ taivahan tavara,
- ”Sydän-haluni hakema,
- ”Kukkaseni, kaunoseni,
- ”Tule’ mulle’ toveriksi,
- ”Ikuiseksi ystäväksi,
- ”Tule kulta-kumpaniksi!
- ”Sulle tarjoan tavaran,
- ”Talon, karjan kauneimman,
- ”Sulle suuret vainioni,
- ”Sulle sielun ja sydämmen.
- ”Ota’ minä orjaksesi,
- ”Orjaksesi, omaksesi!
- Leena samalla saneli,
- Puheli ihana impi:
- ”Voi kuin lausut, Lauri kulta!”
- Lempehiä lausehia.
- ”Eipä tajuni tavota’
- ”Eikä keksi ei käsitä’,
- ”Ennenkuin Isä sanoopi,
- Ӏiti itte ilmottaapi.
- ”Sydän sanoopi sanoja,
- ”Mieli miettii asioita,
- ”Jotka sielun sevottavat,
- ”Sydämmeni sytyttävät.
- ”Voi mun lemmet lampahani!
- ”Jo nyt lähen laksostanna,
- ”Vapaudesta vaellan.
- ”Lähe’ Laurini tueksi,
- ”Turvaksi, taluttajaksi!
- ”Vie minua vaatimatta
- ”Isäni iloisen luokse
- Ӏitin suloisen sylihin!
- ”Sulle annan sydämmeni,
- ”Sulle sulan suosioni!
- ”Mutt’ on valta vanhemalla,
- ”Rakkaus synnyttäjällä,
- ”Taito turvalla hyvällä.
- ”Enpä tijä’, en tajua’
- ”Kahtahall’ on olentoni.
- ”Mieli meni toisahalle,
- ”Halu hempiä hakeepi
- ”Lauriani lempeintä.
- ”Vie minua vaatimatta
- ”Isäni ihanan luokse,
- Ӏitin suloisen sylihin!
- Menipä ihana impi,
- Meni mies, metän käviä,
- Puhtahimmat puna-posket
- Suloisesa suosiosa,
- Isän ihanan talohon,
- Äitin kultasen kotihin.
- Hyvin asian ajovat,
- Puhet-miehettä puhuvat.
- Kuuluutukset kunnialla,
- Häät ja tansit tavalliset,
- Liitit liiton liukkahasti,
- Onnen kypsytit omenat,
- * * * *
- Eipä ole’ ollenkahan
- Sitten saatu sanomia
- Laurista ja Leenastamme.
- Se on kuulunut kylisä,
- (Liekkö tosi taikka juoru)
- Että lehon liepehellä
- Sitten ilvekset ilosit.
- Että kukat kukoistivat
- Kattomatta, kastamatta,
- Lakson lehväin lymysä
- Vuotta toistakymmenisen.
- Sillon sanovat sanomat
- Taasen tulleen tienohille
- Leenan pojan pyssynensä
- Kapeita kaijottamahan.
- Samoin sanovat sanomat
- Sillon tullehen siviän
- Laurin tyttären talosta
- Marjoja maistelemahan,
- Kukkaisa kattomahan,
- Laksosansa laulamahan.
- Laulakoot ja liehukohot,
- Minä lopetan loruni.
*) Koetteeksi kuinka Suomen kieli kuontus tämän kaltasiin aisioihin.
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia -lehden vuosikerta 1830, 18. syyskuuta s. 3–4, 25. syyskuuta s. 3–4, 9. lokakuuta s. 3–4. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 28.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Oulun Viikko-Sanomia, vuosikerta 1830. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ovs/ovs_1830_rdf.xml.