Laulu Juorukolttareista
Ulkoasu
Laulu Juorukolttareista. (Lauletaan kuin: ”piika parvi paras”). Kirjoittanut Fredrika Pietilä |
- Loihan Luoja kaikki
- Hyviksi ja laitti
- Rakkauudestansa sanallaan
- Sekä mataavaiset
- Ja muut kaikenlaiset,
- Viimein ihmisen kuvaksensa.
- Mutta mistä alku
- Puheesen on saatu,
- Rauhan rikkominen,
- Sovun sotkeminen,
- Väärin kieliminen,
- Sanain matkiminen,
- Lähimmäisten hyväin panetus?
- Sen on aikaan saanut
- Laiskusissaan maannut
- Juoruttaja ämmä kelvotoin,
- Viejä valheen-viestin,
- Kuleksia kestin,
- Jutun kehreäjä levoton,
- Joll’ ei raukall’ rauhaa
- Sydämessään lainkaan,
- Talost’ taloon loikkii,
- Kyökki kyökilt’ nuuskii,
- Illat pitkät istuu,
- Päivät päästään astuu
- Jouten, pahaa henkee palvelee.
- Sep on keittää kieltään
- Kunnotonta lientään
- Viattomimmankin surmaksi.
- Sepä vietteleepi,
- Nuoret neuvoileepi,
- Palkolliset hyvät hurjiksi.
- Kantaa käärmehiä
- Povessaan vietteliä,
- Kieleltänsä myrkky
- Joka sanass’ hyrskyy,
- Todistaa ja vannoo,
- Nurin väärin sanoo
- Valhetellen sutkii siivoton.
- Kadehtija konna
- Ei oo huoletonna,
- Tekemistä piisaa naapureist’;
- Eikä ole häpyy,
- Siekailee ja rääkkyy;
- Voiton koittaa saada kumppaneist.
- Tapansa on sama,
- Miss’ ois’ asujana:
- Kehno kellarissa
- Tai vinttikamarissa;
- Sielu musta aina,
- Pahat työnsä painaa,
- Kirkumalla peittää petostaan.
- Se on ruma retku,
- Seurakunnan ketku,
- Häntä kuki karttaa koittakoon.
- Elkäät häntä kuulko,
- Säälikö tai surko
- Te, joilla on järki vajaton.
- Nuoret olkaat varsin
- Hälle syrjin-karin,
- Ettei puoleens saisi
- Ja niin pahentaisi
- Kehno kaltaisekseen
- Veisi viestärikseen
- Teit’, kun ootte kokemattomat.
- Rouvat kulta-muorit,
- Vakaat talon vaarit
- Juoni-ämmiin älkää luottako.
- Kyökeistänne matkaan
- Kiireesti ne pankaat
- Säälimättä, sauvans’ ottakoot;
- Suulleen sukikaatte,
- Luudin laskekaatte,
- Petkeleillä perään,
- Ettei toiseen erään
- Janoisina istuis,
- Pirteissänne astuis
- Seulomassa hyvää sopua.
- Emännätki ehot
- Evästäkäät kehnot
- Samoin tuvistanne tuumarit:
- Heill’ avatkaat ovi
- Sukkelasti kovin,
- Yllyttäkäät yli kynnyksen,
- Niin on paha poissa,
- Teill’ on rauha ko’issa;
- Turhaan aikoanne,
- Kallist’ kaluanne
- Ette sitte hukkaa
- Eikä synti pukkaa,
- Paneta kun ette ketäkään.
–r–t [Fredrika Pietilä].
Lähde: Pohjois-Suomi 13.2.1878.