Siirry sisältöön

Laulu Juorukolttareista

Wikiaineistosta
Laulu Juorukolttareista.
(Lauletaan kuin: ”piika parvi paras”).
Kirjoittanut Fredrika Pietilä


Loihan Luoja kaikki
Hyviksi ja laitti
Rakkauudestansa sanallaan
Sekä mataavaiset
Ja muut kaikenlaiset,
Viimein ihmisen kuvaksensa.
Mutta mistä alku
Puheesen on saatu,
Rauhan rikkominen,
Sovun sotkeminen,
Väärin kieliminen,
Sanain matkiminen,
Lähimmäisten hyväin panetus?
Sen on aikaan saanut
Laiskusissaan maannut
Juoruttaja ämmä kelvotoin,
Viejä valheen-viestin,
Kuleksia kestin,
Jutun kehreäjä levoton,
Joll’ ei raukall’ rauhaa
Sydämessään lainkaan,
Talost’ taloon loikkii,
Kyökki kyökilt’ nuuskii,
Illat pitkät istuu,
Päivät päästään astuu
Jouten, pahaa henkee palvelee.
Sep on keittää kieltään
Kunnotonta lientään
Viattomimmankin surmaksi.
Sepä vietteleepi,
Nuoret neuvoileepi,
Palkolliset hyvät hurjiksi.
Kantaa käärmehiä
Povessaan vietteliä,
Kieleltänsä myrkky
Joka sanass’ hyrskyy,
Todistaa ja vannoo,
Nurin väärin sanoo
Valhetellen sutkii siivoton.
Kadehtija konna
Ei oo huoletonna,
Tekemistä piisaa naapureist’;
Eikä ole häpyy,
Siekailee ja rääkkyy;
Voiton koittaa saada kumppaneist.
Tapansa on sama,
Miss’ ois’ asujana:
Kehno kellarissa
Tai vinttikamarissa;
Sielu musta aina,
Pahat työnsä painaa,
Kirkumalla peittää petostaan.
Se on ruma retku,
Seurakunnan ketku,
Häntä kuki karttaa koittakoon.
Elkäät häntä kuulko,
Säälikö tai surko
Te, joilla on järki vajaton.
Nuoret olkaat varsin
Hälle syrjin-karin,
Ettei puoleens saisi
Ja niin pahentaisi
Kehno kaltaisekseen
Veisi viestärikseen
Teit’, kun ootte kokemattomat.
Rouvat kulta-muorit,
Vakaat talon vaarit
Juoni-ämmiin älkää luottako.
Kyökeistänne matkaan
Kiireesti ne pankaat
Säälimättä, sauvans’ ottakoot;
Suulleen sukikaatte,
Luudin laskekaatte,
Petkeleillä perään,
Ettei toiseen erään
Janoisina istuis,
Pirteissänne astuis
Seulomassa hyvää sopua.
Emännätki ehot
Evästäkäät kehnot
Samoin tuvistanne tuumarit:
Heill’ avatkaat ovi
Sukkelasti kovin,
Yllyttäkäät yli kynnyksen,
Niin on paha poissa,
Teill’ on rauha ko’issa;
Turhaan aikoanne,
Kallist’ kaluanne
Ette sitte hukkaa
Eikä synti pukkaa,
Paneta kun ette ketäkään.

–r–t [Fredrika Pietilä].


Lähde: Pohjois-Suomi 13.2.1878.