Laulu Kaarinalle

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laulu Kaarinalle,
kun hän oli tanssinut.
Kirjoittanut Gustaf Fröding


Nää ruusut seppeleeksi taittaa
ma tahdon otsaan armahan
ja lemmen-muistoistani laittaa
vanhuuttas varten kiehkuran.
Sen pehmein käsin tahdon kiehtää
ma kultakutriin lemmittyin;
se harmaapäätä vielä viehtää,
kun olen poissa synnein, syin.
Oi, ihana ja vieno eessäin
on armas, vaikk’ on kaihoinen,
– niin oka myös on seppeleessäin,
ja myrkkyä on lehviss’ sen.
Pisara verta kutrein varjoon
jäi kulmaan armaan ohimoin,
noin tuskaa saat, jos mitä tarjoon,
tuo seppeleeni haavat noin.


Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.