Laulu Kaarinalle
| Laulu Kaarinalle, kun hän oli tanssinut. Kirjoittanut Gustaf Fröding |
- Nää ruusut seppeleeksi taittaa
- ma tahdon otsaan armahan
- ja lemmen-muistoistani laittaa
- vanhuuttas varten kiehkuran.
- Sen pehmein käsin tahdon kiehtää
- ma kultakutriin lemmittyin;
- se harmaapäätä vielä viehtää,
- kun olen poissa synnein, syin.
- Oi, ihana ja vieno eessäin
- on armas, vaikk’ on kaihoinen,
- – niin oka myös on seppeleessäin,
- ja myrkkyä on lehviss’ sen.
- Pisara verta kutrein varjoon
- jäi kulmaan armaan ohimoin,
- noin tuskaa saat, jos mitä tarjoon,
- tuo seppeleeni haavat noin.
Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.