Laulu haudoista

Laulu haudoista. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Näin katakombien käytävät, hautojen paadet

laulua toistaa:

”Ei ole hän, joka sorroin mahtinsa manaa,

väkevin, voittamaton.

Väistyvi vuorollaan kera vyöryväin pilvein.

Uhmansa, työnsäkin huutavat kaamein kaiuin:

katoat arvottomiin...

Vaan kuka syytönnä, vuoks’ toden solvattu herjoin

kunniapattona, pilkattu, poljettu maahan,

uhrina konnain,

hän, – ajokauris tuo verenahnaan kyttien katraan,

ristillä riippuva ah ylimaallisin ilmein

kantava sielussaan

uskoa kuolematonta,

totuuden tulta, –

jumalain suosima vain.

Lie tänäpäivänä lyöty hän, hautahan syösty,

huomenna nousee taas,

väkevä, voimallinen.”

Niin soi äänet pyhien kallioluolain,

kertomus siivet saa, uskoa kuljettaa.

Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.