Laulu maanmiesten kesken
| Laulu maanmiesten kesken. Ulkomaanmatkalla. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
| 1798. |
- Tääll’ ulkomaalla paljon Pohjolasta
- polosta puhutaan,
- kuin paikka muu maan kakun kannikasta
- ei homeess’ oliskaan.
- Vaan samppanjaa ei joka kurkkuun täällä
- katosta tipukkaan,
- ei paistikukkoa näy nenän päällä,
- kun ulos silmää vaan.
- Sinistä meillä myös on taivaallakin
- ja kirkas päivä, kuu,
- ja metsä vehreä, ja talvellakin
- vihanta moni puu.
- Koskemme uljaat, rautaa vuoristomme,
- järvemme hopeaa,
- ja labyrinttimainen saaristomme,
- karjamme laidunmaa.
- Käy Pohjan kesäyönä iloksensa
- keijuiset tanssimaan. –
- Mut täällä maa on kaikin puistoinensa
- kuin lauta laaka vaan.
- Ei rypäleitä kasva kukkulamme:
- vaan, veljet, hymyillään
- narreille, jotka meille tervastamme
- suo jalon viinin tään!
- Sun maljas, maamme ja sen lippu! Vielä
- viet meidät Pohjolaan.
- On tosi vapauden kehto siellä
- ja koti ainiaan!
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.