Laulu sisarelle varjojen maassa

Laulu sisarelle varjojen maassa. Kirjoittanut Saima Harmaja

Oi siskoni, vieläkö joskus jäät sitä aikaa muistelemaan,

jona kerran yhdessä viivyimme rajalla varjojen maan?

Miten parvella pimeän sairaalan olen maannut vierelläs

saman valtavan tuskan kantaen kuin sinäkin hengessäs.

Ei vain oma kauhu ja kuolema – Koko maailman kärsimyksen

me tunsimme painavan harteita kuin vuoren hirmuisen.

Rivit honkien mustina seisoivat, yö hengitti latvoissa.

Sanomattoman syvä ja hiljainen oli metsän huounta.

Ja taivaalla loistivat tähdet – Miten katsoimme pimeyteen,

miten koetimme jaksaa tunkeutua sen sieluun salaiseen.

Ajastaikojen halki vyöryneet on tähdet ratojaan.

Mitä kohtaloita kantavat läpi yön ne loisteessaan?

Joku uupunut ihminen sielläkin nyt voi tutkia tuskaansa.

Me olimme kauan hiljaa. Sinä kuiskasit: Jumala –

Me puhuimme Jumalasta, huulet väristen.

Ja pimeydestä levisi voima salainen.

Oi kuolema! Riemu ja vapautus! Rajat murtaa kaipuullaan!

Tämä kärsimys temmata päältämme kuin vaate temmataan!

Tämä onneton ruumis jättää taa! Läpi pimeän syöksyä pois –

Yhä vieläkin kuultavat kasvosi nään, kuunvaloa olla ne vois –

Miten vapisivat sinä yönä sielumme häkeissään!

Me tunsimme ikävöiden: ne nostivat siipiään.

– – Yhä pimeni aamut. Aurinko läpi usvien jaksanut ei.

Yhä uuvuimme päivin. Mut iltaisin tuli mahtava virta ja vei –

Miten emme sen alle jääneet, en voi minä ymmärtää.

Mutta hitaasti aamut valkeni taas, sai siniset varjot jää,

lumi tuoksui – Ja jonakin päivänä me tunsimme hämmentyen:

oli umpeen liukunut uudelleen ovi kuoleman ihmeellinen.

Oi siskoni! Onneen tottuu niin liian nopeaan.

Kevättuulet kun syöksyvät humisten yli paljaan, ruskean maan,

kuin autuas lintu unhoittaa sydän tuskan ja pimeyden.

Mutta varjojen myötä on hävinnyt myös yön kirkkaus salainen.

Oi vieläkö, vieläkö tuntisit sen? Yhä vaivutko kuuntelemaan,

miten liikkuvat tähdet radoissaan yli tuskaa huokuvan maan.

Yhä vieläkö sielusi siivet häkin seiniä vasten lyö?

Oi ei! Se on mennyt! Aamussa pois kuolee, kuolee yö –

Lähde: Harmaja, Saima 1932: Huhtikuu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.