Laulu toht. Bockströmin kuoleman johdosta
| Laulu toht. Bockströmin kuoleman johdosta Kirjoittanut Anna-Reeta Korhonen |
- Yks merkillinen asia
- On ajatuksiin astuva.
- Se minun mielen liikuttaa,
- Ja sanat suuhun vaikuttaa.
- Tohtori, turva totuuden,
- Ja vahva linna vakuuden
- On täältä eron ottanut
- Ja meidät orvoiks’ jättänyt.
- Yks korkiasti oppineist’
- Ja paras sielun paimenist’
- On kuolemalta kutsuttu,
- Maailman majast’ muutettu.
- Hän oli vanhain valona
- Ja nuorten lamppu palava.
- Ne talutteli taitavast’,
- Ja puhutteli painavast’.
- Se piti varsin vakaista
- Elämäkertaa edessään:
- Ei viinan luona viipynyt,
- Ei juomingeissa istunut.
- Hän vietti aikans’ visusti
- Ja uskonarkkiin kiiruhti;
- Ei maallisilla markkinoill’
- Itseään tahton’ huvitell’.
- Aviossansa oli myös
- Heillä Herran pelvon tarkoitus.
- He rakkaudessa vanheni,
- Ett’ mantelit jo kukoisti.
- Ain’ oli oikea opetus
- Ja kaunis lasten kasvatus.
- Hän kävi heidän edellään
- Hyvällä esimerkillään.
- Pojat häneltä laitettiin
- Korkeaan oppiin saatettiin
- Ain’ Herran hengen neuvolla,
- Akatemian avulla.
- Piispoilta sitten siunatut
- Ja pyhäin virkaan vihityt;
- Rai oli kaulaan annettu
- Ja sormus sormeen painettu.
- Sen suuren raadin suostumus,
- Konsistorian koetus
- On viran vissin määrännyt,
- Ja kalliin valan vaatinut.
- Suokoon se suuri Jumala
- Valassans’ vahvan’ seisoa
- Ja olla vahvat vartiat,
- Sionin muurin haltiat.
- Kunnolla ovat kulkeneet,
- Eksaamin läpi lukeneet.
- Nyt saavat he jo saarnata
- Ja viinamäessä viljellä.
- Senkin jo ovat täyttäneet:
- Avioliittoon astuneet.
- Seuratkoon heitä siinä myös
- Onni ja myötäkäymisyys.
- Se on vanhemman rukous,
- Lastensa yli toivotus,
- Ett’ nähdä heistä iloa,
- Ei kuulla pilkkasanoja.
- Viel’ tahtoo tunto tutkia
- Ja luonto vähän laulella
- Sen opettajan hyvyyttä,
- Hiljaisuutta ja nöyryyttä.
- Lapsille oli Hän valmisna
- Avaamaan taivaan ovea.
- Se kasteen kautta avataan,
- Sielu pyhäll’ virrall’ valetaan.
- Myös rippilasten koetus
- Oli sangen kallis toimitus.
- Ne halulla tahtoi johdattaa,
- Totuuden tuntoon toimittaa,
- Käskien syntein suuruutta
- Jumalan laissa peilata,
- Armoa nöyräst’ rukoilla
- Jeesuksen jalkain juurella
- Ja mahdollisest’ nauttia
- Kallis ja pyhä atria,
- Ett’ tulis uskon vahvistus
- Ja kasteen liiton uudistus
- Visusti muistoa viettämään
- Jeesuksen kalliin kuoleman,
- Ei jaloilla verta tallaamaan,
- Rubiinein päälle astumaan.
- Avioliitot yhdisti,
- Pyhällä siteell’ siteli.
- Päätökseks nöyrä rukous
- Oli ja onnen toivotus.
- Köyhät hän tahtoi korjata
- Ja orpolapset holhota,
- Ruuan ja vaatteen valmisti,
- Rakkaus ne kaikki vaikutti.
- Kaikki hän hyvin toimitti,
- Asiat hyvin sovitti.
- Kaikki hän ruokki, ravitsi,
- Sielut eineellä elätti.
- Mutta kun käsky annettiin
- Ja kuolon sana saatettiin,
- Sen otti vastaan ilolla,
- Kärsiväisellä halulla.
- Se neljän vuoden sairaus
- Oli hänen ruumiins kirkastus:
- Vaatteensa siinä valkeni,
- Isopin voimall’ puhdisti.
- Hän mielestänsä unhotti
- Ja päältään pojes pudotti
- Maalliset, valmiit vaatteensa:
- Rain, ritalit ja kappansa.
- Herralle tahtoi kelvata,
- Maailman menon hyljätä.
- Yksi vain oli hällä halaus:
- Jeesuksen ristin salaisuus.
- Siinä hän eli siviäst’
- Ja kilvoitteli viriäst’,
- Vapahtajaansa syleili,
- Ristille suuta anteli.
- Sitte seurakunta murheella,
- Puolisot, lapset itkulla
- Hautahan häntä saatteli,
- Kyynelin mullan kasteli.
- Levätköön hän nyt rauhassa,
- Mutt’ me, kuin olemm’ ajassa,
- Pyytäkäämm’ olla valmiina,
- Ett’ nukkuisimme rauhassa
- Ja kulkisimme kunniaan,
- Autuain iloon ihanaan,
- Saisimme kuulla riemulla
- Pasuunain äänen pauhinan.
- Tässä nyt murhe lakastuu
- Kun riemuruusu kukoistuu
- Sen mustan haudan reunalla
- Ja murheenkukan rinnalla.
- Viel’ elämme me toivoen,
- Että näemme tään paimenen
- Istuimen eessä olevan
- Ja riemusuulla sanovan:
- ”Oon tänne, Herra, saapunut
- Kanss’ lasten, jotk’ oot antanut.
- He neuvojani noudatti
- Ja eli mukaan käskyini.”
- Niin häntä vastaa karitsa
- Tuo istuimella istuva:
- ”Vähälle sinä uskottiin,
- Paljolla palkkas maksettiin.
- Ah, tulkaat, tulkaat te nyt tänn’
- Sisälle taivaan kunniaan!
- Ah tulkaat, tulkaat vapaast’ vaan
- Riemua taivaan nauttimaan!”
- Oi Jeesu, laumaas vahvista
- Ja verelläsi puhdista,
- Tee kuuliaiseks sanalles
- Ja taipuvaiseks tahdolles.
- Huono on mulla ajatus,
- Huonompi niiden ilmoitus,
- Vaan saakoon voimaa taivaassa
- Vanhurskaitten majoissa!
Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.