Lauluja
| Lauluja. Kirjoittanut Pontus Artti |
- Mä seison ulkopuolla puistoaidan;
- Sen porttiin nojaan pään ja aatos, mieli
- Kolkuttain hiljaa sisään pyrkii sinne,
- Miss’, impi, kuljet, kukkiasi vaalit.
- Sun ruusujesi tuoksut tulvii sieltä.
- Ne lentää yli aidan, piiriin yhtyy,
- Ja keijuina ne ympärilläin tanssii,
- Ne kietoo, ilkkuu, houkuttaa ja hurmaa.
- Ja silloin puistoaidan ulkopuolla
- Mä polvistun ja huulet porttiin painan:
- Sä avaa, tyttö, luokses tulla suo!
- Mun ijäks vangitsivat tuoksut nuo!
- On mulla linna; missä, sit’en kerro,
- Sen ympärillä huojuu uljaat hongat,
- Ja maa on jäkälistä hopeainen,
- Ja tunturi on lähin naapurinsa.
- Sun, armas, tähti-iltana mä joskus
- Vien sinne. Sisään astumme me kahden.
- Sä veitikka, sä kysyt hymysuulla,
- Kuin rakastaa niin vanhaa linnaa saattaa?
- Siis tiedä. Kaikkein sisimmässä siellä
- Mun enkelini vaalii onneani.
- Ei löydä ketään, jolle sen vois jättää,
- Siks vartioitsee uskollisna itse.
- Sä saavut. – Kohta kun sun nähdä saa,
- Niin sulle onneni hän ojentaa.
- Poluilla harmajilla harhaellen
- Mun aatokseni ajat pitkät kulki
- Yön ahdistukset, päivän helteet kestäin
- Ja kooten mustain tuntehitten taakkaa.
- Se oli raskas, kun sun luokses sitten
- Mä saavuin kahtamielin arkaellen;
- Mä pelkäsin sun riemus surmaavani,
- Ja kumminkin sua kaipasin ja etsin.
- Sun äänes kirkkaan väreilyn kun kuulin,
- Niin sydäntäni pisti raskas syytös:
- Miks yölle pettää tahdot päivän lapsen!
- Kun minuun katsoit kumman tutkivasti
- Kuin nähnyt oisit sielun pohjiin asti,
- Niin hiivin pois ja itkin katkerasti.
Lähde: Laulujuhla-albumi. 1900. Toimittanut Kaunokirjailijaliitto. Helsingin laulujuhlaan kesäkuun 18–20 p. 1900. Helsinki.