Laululinnulleni

Laululinnulleni Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Vuodetko siipesi kirjot ne silpoi tyngiksi aivan,

lentäjä kerkeä, sieluni riemu ja telmijä kerta?

Peijaispaikaksi teimmekö kalliosärkän

     keskellä aavan?

Lieneekö atrias koskaan kukkurapäisintä ollut,

murheenvauhkona vein sua autionummea, riuttaa,

kuitenkin teiskuit lintusen toimissa kotvan

     päivinä kevään.

Luutivat kohta syysyön hyrskyt murjuni mereen,

kulkuriemosi ruumiin kurimot ahnaat nielee.

Pelastu, lintuni! Matkaa, sulho jo löydä,

     aaluvat saakaa!

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.