Laululinnulleni

Wikiaineistosta
Laululinnulleni

Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen


Vuodetko siipesi kirjot ne silpoi tyngiksi aivan,
lentäjä kerkeä, sieluni riemu ja telmijä kerta?
Peijaispaikaksi teimmekö kalliosärkän
     keskellä aavan?
Lieneekö atrias koskaan kukkurapäisintä ollut,
murheenvauhkona vein sua autionummea, riuttaa,
kuitenkin teiskuit lintusen toimissa kotvan
     päivinä kevään.
Luutivat kohta syysyön hyrskyt murjuni mereen,
kulkuriemosi ruumiin kurimot ahnaat nielee.
Pelastu, lintuni! Matkaa, sulho jo löydä,
     aaluvat saakaa!


Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.