Laululintu

Laululintu. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

«Tän linnun laulust’ useasti

sä hellyit kyyneleihin asti:

Se ota, muista Eetua –

vaan ei lie lahja mielees? Ah!

Vai etkö lahjan antajasta

nyt enää tahdo huolia?

Voi pikku Fanny, vastaa

ja katso minua».

Hän katsoi, otti linnun, juoksi

sen kanssa kukkiensa luoksi

puutarhaan. Hänen hoidossaan

komeili kukat riemuissaan.

Vaan hänestä ne suruisilta

ja itkeneiltä näytti nyt,

niin melkein kuolevilta

kuin kukat niitetyt.

«Ah! Laulajanne on nyt vanki.

Vaan taas sen teille toimitanki

sulosti sangen laulamaan. –

Pois lennä, ollos vapaa vaan! –

Kas, vaahteraan se riemuin liitää,

sen latvahan taas laulamaan.

Ylemmä mielin kiitää –

jos siivet saisin vaan.

Vain nähdä taivaan saanko, rukka,

kuin maahan kiintyneenä kukka?

Milloinkaan enkö liitää vois

kirkkaasen avaruuteen pois?

Tuo perho, mi noin lentää täällä,

tuoll’ äsken katsoi kuoresta.

Mä rusopilven päällä

Saan kerran istua».

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.