Laulun huomen

Laulun huomen. (Maamiehen Ystävä 1845.) Kirjoittanut Abraham Poppius

Enpä oisi sitä luullut

Kohtaavani kuuna-pänä,

Jonka olen nähnyt, kuullut

Tapahtuvan vuonna tänä,

Että uusi laulun huomen

Koittanut on yli Suomen.

Sata vuott’ on saanut olla

Laulanto jo laimin lyöty;

Kantelekin rauniolla

Läsijöilt’ on läpi syöty,

Heittiönä ja hupana,

Torakaisilla tupana.

Viisahammat virren teon

Sadattivat joutavaksi,

Joka mielen töistä kedon

Viepi tyhjän noutavaksi.

Siitä muka köyhät ajat,

Nälkävuodet, tyhjät majat.

Ei niin ollut ennen muinen

Suomen kansassa jalossa;

Vaikka vaari partasuinen

Soitti soittoa talossa;

Olipa neuvoissa neroa,

Sekä töistäkin veroa.

Miss’ oli pitoja pietty,

Häitä lapsille laaittu,

Sinne laulaja se tietty

Ensimmäiseksi haettu;

Hän se kohta virren miitti,

Jota kaikki kansa kiitti.

Hän se miesten mielet taisi

Saada taatuille tavoille. –

Sais se vielä nytkin, saisi

Suodun Suomelle, Savoille

Autuaamman ajan uuden

Kautta uuden uutteruuden.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.